Artikkelit - Keppihevonen



Sisällys:
Keppihevonen, mikä se on?
Keppihevostelu, leikki vai harrastus?
Keppihevosen teko
- Keppihevosten alalajeja
Keppihevosen varusteet
Keppihevosen hoito
- Keppihevosen puhtaanapito
- Keppihevonen tarhassa ja tallissa
- Keppihevosten ruokinta
- Keppihevosten liikutus
- Keppihevosten korjaaminen ja sairaudet
Keppihevosen koti ja ympäristö

____________________________________________________________________

Keppihevonen - mikä se on?
Keppihevonen on leluhevonen, jolla on vain pää ja kaula, johon on liitetty keppi. Yleensä keppihevoset on tehty kankaasta tai sukasta, mutta esimerkiksi myös puisia ja huovutettuja keppihevosia on olemassa. Keppihevosen voi ostaa myös kaupasta. ”Kepparia” voi hoitaa aivan kuin oikeaa hevosta, sillä voi ratsastaa, sitä voi ajaa tai juoksuttaa, ihan mitä vain ikinä keksitkin! Monet keppihevostallit järjestävät keppihevosleirejä, -tunteja ja -vaelluksia.
Jotkut voivat pitää keppihevostelua lapsellisena, mutta oikeastaan se on todella hyvä oikeiden hevosten ”korvike” esimerkiksi hevosallergikoille, jotka eivät muuten voi harrastaa hevosia. Myös säännöllisesti tunneilla käyvät tai oman hevosen omistavat hyötyvät harrastuksesta, sillä keppihevosen kanssa voi harjoitella paljon asioita, joista on hyötyä ratsastuksessa ja hevosten hoidossa.
© Lowel

Leikki vai harrastus?

Ensisijaisesti ajatellaan, että keppihevonen on lelu, joten missä menee leikin ja harrastuksen raja?
Harrastus on säännöllistä, jopa vuosia kestävää toimintaa, johon kuuluu ratsastuksen lisäksi myös hevosten tekoa ja hoitoa. Leikki taas on pienempien lasten juttu, jossa lapsi kuvittelee keppihevosen oikeaksi hevoseksi, mutta se on silti lyhytkestoisempaa eikä yhtä määrätietoista kuin harrastaminen.
Tämä asia jakaa mielipiteitä myös harrastajien kesken, osa mieltää leikkivänsä, toiset taas pitävät tätä vakavana harrastuksena.
© Tyti

Keppihevosen teko

Keppihevosen teko on helppoa ja hauskaa. Voisi sanoa, että kaikki keppistelijät tekevät joskus itse keppihevosia (taikka -poneja), jollei itselleen, niin esimerkiksi myyntiin tai lahjaksi muille. Keppihevosia myymällä voi tienata rahaa, jos hevoset ovat huolellisesti tehtyjä ja sopivan hintaisia. Keppihevosia voi tehdä lähes mistä vain; vain mielikuvituksesi on rajana. Materiaaleja on monia ja "tavallisten" kankaan ja sukkien lisäksi on nähty myös esimerkiksi patalappu- ja jääkiekkomailahevosia ja niitä vielä tunnetumpia huopa- ja vanerihevosia. Keppihevosen teko harjoittaa esimerkiksi käsityötaitoa sekä mielikuvitusta, ja samalla saattaa käsityön numerosikin nousta, mistäs sitä tietää. Useasti keppihevostallien vieraskirjoissa näkee vierailijoita, jotka kyselevät, kuinka olet saanut noin hienon keppihevosen tehtyä ja voisiko tallin omistaja antaa keppihevosen teko-ohjeita ja kaavoja. Usein kuitenkin itse piirretystä kaavasta ja aivan itse tehdystä hevosesta tulee rakkaampi ja ihanampi kuin siitä toisen tallin hevosesta, vaikka sen saisikin itselleen ja mitä hauskaa siinä olisi, että kaikilla talleilla olisi samannäköisiä hevosia? Vaikka netistä löytyy hyviäkin keppihevosen teko-ohjeita, kannattaa aina koettaa itse kokeilla ja oivaltaa asiat. Itse tehty on aina paras, niinkuin sanotaan.
Keppihevosia tehdään nykyään useimmiten kankaasta. Syy on varmastikin se, että kangashevosista saa helpommin persoonallisia ja rodunmukaisempia. Lisäksi kangasvalikoima on hyvin suuri, ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Kangashevosille on myös paljon helpompi tehdä suu kuin esim. sukkahevosille, mikä tietenkin lisää oikean hevosen vaikutelmaa. Kangashevoset ovat myös usean mielestä jollain tavalla "kauniimpia" kuin sukka- tai muut hevoset. Joskus on sanottu, että jokainen keppihevonen on jollain tapaa kaunis, oli se tehty kankaasta tai jääkiekkomailasta. Se pitäisi monen muistaa, kun miettii, haukkuako toisen hevosta netin välityksellä tai muutenkaan.
Toinen yleisimmistä keppihevosen "alalajeista" on sukkahevonen. Sukkahevoset ovat nimensä mukaisesti sukasta tehtyjä keppihevosia. Sukkahevosia voi neuloa myös itse, jolloin ainakin saat sen värisen, kokoisenja muotoisen hevosen, millaisen haluat. Juuri sukkahevonen on ollut monen keppistelijän ensimmäinen tekele, ja niitäkin tehdään vielä nykyään paljon. Sukkahevosten taso on kohonnut vuosien varrella, ja nykyään sukkahevonen voi maksaa myytävänä saman verran kuin kankainenkin.

Muita keppihevostyyppejä ovat mm. vanerihevoset, patalappu-, huovutetut- ja jääkiekkomailahevoset, ja "harjahevoset". Harjahevoset ovat - kyllä, harjoja, jotka jotenkin muistuttavat hevosen päätä. Käyhän sellainenkin ratsuksi, jos ei muuta ole? Vanerihevoset ovat vielä suht harvinaisia, mutta ihan yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin sukka- tai kangaskeppihevonen. Muutama talli kasvattaa vanerisia hevosia, mutta niitäkään ei ole paljon. Vanerihevoset tehdään vanerista kuten nimestä kuulee, piirtämällä hevosen ääriviivat vanerille ja sahaamalla (tai muulla tavalla leikkaamalla) irti. Sen jälkeen hevosen voi maalata tai värittää haluamansa väriseksi.
Patalappuhevoset tehdään patalapusta; täytä patalappu vanulla, ompele korvat, kiinnitä silmät, sieraimet ja harja. Patalappuhevonen on helppo tehdä, mutta koska varsinaista pään ja kaulan liittymäkohtaa (tai poskeakaan) ei ole vaan hevonen on kaulasta turpaan aivan suora, moni jättää ne omaan arvoonsa ja turvautuu tutumpiin vaihtoehtoihin. Jääkiekkomailahevonenkin on helppo tehdä. Itse maila muistuttaa jo valmiiksi hevosen kaulan ja pään muotoa, joten sinun tarvitsee vain lisätä muut pään osat. Mailahevoset ovat kestäviä, mutta koska nekin ovat aika omaperäisiä verrattuna nykyisiin hevosiin, niitä näkee hyvin harvoin. Hevosen huovuttaminen on taitolaji sinäänsä, mutta tämän tyyppisiäkin hevosia löytyy moneen lähtöön.
Valitse siis oma tyylisi, tarvikkeet ja onnea keppihevosen tekoon!


Keppihevosen varusteet

Keppihevonen, kuin myös oikea hevonen, tarvitsee varusteita. Perusvarusteisiin kuuluvat riimu ja suitset. Kepparille voi myös tehdä lukuisia muitakin varusteita, kuten apuohjia, loimia, suojia, pinteleitä, pyyhkeitä ja satuloita. Varusteiden tekemisessä on lupa käyttää mielikuvitusta niin materiaalivalinnoissa kuin varusteiden toteutuksessakin. Hevoskirjoista ja kuvista kannattaa katsoa mallia, kun aloittaa tekemään kepparilleen esim. suitsia. Kunhan suitsien perusrakenteen oppii, voi niihin itse keksiä omia sovelluksia ja koristuksia piristämään kokonaisuutta.
Varusteita voi tehdä monenlaisista materiaaleista. Kannattaa käyttää luovuutta ja kokeilla rohkeasti kaikkea uutta. Suitset ja riimun voi tehdä esim. nahasta, tekonahasta, matonkuteista, langasta, kankaasta, naruista, erilaisista nauhoista (kuten kengännauha, kanttinauha, koristenauhat...) tai vaikka yhdistelemällä jotain edellämainituista materiaaleista. Langasta voi tehdä riimun tai suitset virkkaamalla, letittämällä, solmimalla, nyörittämällä tai punomalla ja sama pätee matonkuteisiin. Kankaita, leveämpiä nauhoja, sekä nahkaa on helpompi ommella tai liimata. Kuolaimet suitsiin on kätevä väännellä rautalangasta ja päällystää vaikkapa ilmastointiteipillä. Loimen voi tehdä vanhasta astiapyyhkeestä, paidasta, villapuserosta, fleecestä, housunlahkeesta, toppakankaasta tai lähes mistä tahansa muusta kankaasta tai vaikka itse neulomalla. Pintelit syntyvät leikkaamalla joustavasta kankaasta pitkiä, muutaman sentin levyisiä suikaleita tai ihan vaan ideaalisiteestä. Suojat voi askarrella nahasta tai kankaasta ja pehmusteeksi niin suojiin, riimuihin ja suitsiin voi ommella teddyä, karvakangasta tai fleeceä. Kovinkaan moni ei käytä keppareilla satuloita, mutta jos välttämättä haluaa ratsastaa satulalla, voi satulan tehdä esim. oikealle hevoselle tarkoitetusta turpapehmusteesta tai ommella kankaasta.
Kankaiden yms. lisäksi suitsiin, riimuun ja muihin varusteisiin saattaa tarvita esimerkiksi solkia, lukkoja tai avainrenkuloita. Näitä myydään kangas- ja askartelukaupoissa. Solkia saattaa saada myös suutariliikkeistä tai niitä voi (luvan kanssa) ottaa vanhoista juhlakengistä. Ommeltava tarranauha on erittäin kätevää mm. loimien ja suojien kiinnitykseen. Verhoklipsuja voi käyttää solkien ja lukkojen sijaan riimuissa ja suitsissa. Nahkaa saattaa löytää kangaskaupoista, mutta jos ei, niin tekonahkaa löytyy ainakin.
Varusteiden tekoon kannattaa käyttää aikaa ja nähdä sen verran vaivaa, että liimaa/ompelee/solmii osat toisiinsa huolellisesti. Näin kamat kestävät kasassa pidempään, eivätkä levähdä käsiin heti ensimmäisellä käyttökerralla. Varusteiden korjailu on rasittavaa puuhaa ja usein rikkinäisten varusteiden korjausta viivyttää viimeiseen asti, joten kaikkein kannattavinta on hoitaa homma jo alussa kunnolla loppuun niin säästyy myöhemmältä hampaiden kiristelyltä.
Hevosten kamat saa säilymään hyvässä järjestyksessä pienellä vaivalla. Jokaista hevosta varten suitsille ja riimuille kannattaa tehdä oma naulakko, jonka nimikoi. Ei haittaa jos nauloja tulee pari ylimääräistä, niihin voi ripustella esim. raippoja, ylimääräisiä riimunnaruja tai juoksutusliinan. Loimitelineeseen saa helposti nakattua kaikki tallissa ajelehtivat loimet ja hevosille voi tehdä omat hoitoboksit esim. kenkälaatikoista, joissa säilyttää kyseisen hevosen kamoja (loimet, suojat, pintelit, pintelipatjat, hoitopäiväkirja, harjat, pyyhkeet...).
Varusteita tehdessä kannattaa katsoa mallia oikeista varusteista ja pelkistää esim. suitsia tarpeen vaatiessa sopivammiksi keppareille. Varusteita ei opi tekemään mitenkään muuten kuin tekemällä, harjoitus tekee mestarin.
© Luna

Keppihevosen hoito

Jokainen keppihevonen tarvitsee hoitoa. Hoitamisen tavat ovat hyvin erilaisia, joku hoitaa aina kun ehtii ja joku joka päivä. Keppihevosen parhaita puolia onkin, ettei se kärsi vaikka et yhtenä päivänä pääsisikään antamaan aamuheiniä.

Yksi oleellisimmista asioista lienee puhtaanapito. Kukaan ei varmaan soisi hevosensa likaantuvan kovin pahasti, mutta sellaista kuitenkin käy, ja silloin hevonen pitää saada puhtaaksi mahdollisimman hellävaraisesti. Normaalisti kuivan lian, esim. hiekan voi helposti vain harjata pois sualla, ja harjaan tarttuneet roskat harjakammalla. Muista että hevosta ei kannata harjata liian kovakouraisesti tai vastakarvaan! Jos hevoseesi tulee jokin yksittäinen räiske, voi sen pyyhkiä kostealla liinalla pois. Joskus hevonen voi likaantua todella pahasti, jolloin kannattaa irrottaa keppi ja ottaa täytteet pois. Ensimmäiseksi kannattaa selvittää kankaan pesusuositukset, jos kyseessä on villasukasta tehty sukkakeppihevonen tätä ei välttämättä tarvitse tehdä. Mieti onko hevonen vahvaa tekoa, kestävätkö lanka, kangas ja muu materiaali konepesun. Jos eivät, hevonen pitää pestä käsin. Huomaathan, että villasukkahevoset on aina pestävä käsin! Käsinpesu kannattaa tehdä varoen, ja käyttää mietoja pesuaineita. Jotkus langat eivät kestä pesua (esim. huovutuslanka) tai levittävät väriä. Tällöin pesu saattaa pilata hevosen.
Keppikselle voi sattua myös muita 'onnettomuuksia' jotka kaipaavat hoitoa. Esim. uittaessa hevonen voi kastua, ja se on parasta kuivattaa huolellisesti auringonpaisteessa, mieluiten niin pitkään kun mahdollista. Huonosti kuivunut hevonen, jota säilytetään kosteassa voi homehtua.

Talli ja tarha eivät ole keppihevoselle välttämättömiä, mutta tuovat harrastukseen lisää todentuntuisuutta, sen takia tälläiset löytyvät suurimmalta osalta harrastajia. Talliksi riittää vaikka sängynpääty, mutta vannoutunut harrastaja hankkii usein myös hevosilleen tallin ja karsinat vaikkapa leikkimökkiin. Tarhat voi tehdä esimerkiksi villalangasta, jota voi sitoa pieniin puihin kiinni. Oreja ja tammoja ei kannata laittaa samaan tarhaan! Kerrostalossa tarhan saa parvekkeelle, jos tilaa riittää.

Keppihevosta voi myös ruokkia - ja siihen kelpaavat monenlaiset tarpeet. Pellettiä saa esimerkiksi oksien pätkistä, vitamiinin vaaleammasta hiekasta... Mahdollisuuksia on monia! Heinää löytyykin melko helposti. Monet myös käyttävät hevosten ruokina puurohiutaleita, riisiä ja mysliä. Hevosiaan ei tietenkään ole pakko ruokkia, mutta se voi olla myös hauskaa!

Keppihevonen tarvitsee tietenkin myös liikutusta - mutta on sinun päätettävissäsi kuinka paljon ja kuinka usein. Ahkerimmat liikuttavat tallinsa kaikki hevoset joka päivä, jotkut taas kerran viikossa ja jotkut silloin kun huvittaa. Hevosellaan voi myös kilpailla, tämä vaatii kuitenkin paljon treeniä. Treenaamista varten voi tehdä esim. liikutuslistat, joidenka mukaan hevonen sitten liikkuu.

Keppihevoset saattavat mennä joskus rikki - ja silloin ne on syytä korjata mahdollisimman nopeasti, ettei tilanne pahene. Yleisimmin alkavat repsottaa liimatut silmät ja sieraimet, etenkin jo ne eivät ole tarkkaan liimattuja. Myös korva ovat kovassa rasituksessa esim. suitsia laitettaessa, jotenka niiden ompeleet pettävät helposti. Tällöin ei auta kun tarttua neulaan, ja korjata hevonen. Käsinommellut hevoset saattavat huonojen ommelten tai rajun täytön seurauksena myös rikkoutua saumoista.

Sairauksia on monenlaisia, ja kukin nimittää niitä vähän omalla nimellään. Yleisimpiä lienevät kuitenkin pattitauti ja haavat. Pattitauti (tai keppiniskaisuus) johtuu siitä, että hevosen keppi on työnnetty liian lähelle niskaa ja työntyy sen seurauksena ulos. Tämä on helppo korjata; muuta vain kepin asentoa. Haavat ovat yleensä repeämiä tai reikiä, ne korjaantuvat paikkaamalla.

Teksti © Rousku

Keppihevosten koti ja ympäristö

Tietenkin keppihevonen oikean hevosen tapaan tallin tarvitsee - mutta mistä? Keppihevosten kanssa avainsana on kekseliäisyys. Jo pelkistä tuoleista ja muusta tilpehööristä voi kokoutua kelpo talli. Maalla asuvalla voi potkaista onni ja pihalla on ehkä vanha navetta jota kunnostamalla keppihevosille saadaan uusi koti. Isän, äidin, kaverin tai ukin voi pyytää mukaansa korjaamaan ja siistimään tallia. Entä mitä talliin tarvitaan? Tietenkin karsinat tai vaihtoehtoisesti pilttuut. Hienoimmissa karsinoissa on lukot ja avautuvat ovet, mutta myös pelkät laudat ja lankut käyvät. Joillakin on yhteiskarsinat keppareillaan, silloin kannattaa kuitenkin erottaa orit ja tammat sekä muut riitapukarit toisistaan. Kuivikkeeksi käy niin heinä kuin turvekin tai mitä ikinä kuivikkeeksi soveltaakin, sisälle ei tietenkään kannata turvetta tai heinää roudata. Muista tehdä karsinoista keppiksille turvalliset, ei ole mukavaa löytää hevosta aamulla takertuneena naruun tai naulaan! Joissain talleissa on myös pesuboxi, jossa voi pestä keppariaan. Pesari ei ole pakollinen, aina voi ottaa sankoon vettä ja sienellä pestä keppistään ulkona.
Pihalta voi rajata suorakaiteen muotoisen alueen ratsastuskentäksi - muista tehdä tarpeeksi iso, on hankalaa ratsastaa pienellä kentällä. Kentän voi rajata esim. puomeilla tai tötsillä. Ympyrän muotoisesta kentästä saat juoksutuskehän. Ole iloinen, jos sinulla on sisätila/katosalue maneesiksi - monella ei ole! Lähimaastoihin on mukavaa mennä kävelemään loppukäynnit tai harjoittelemaan maastoesteitä.
Ulkoilu on myös olennainen osa kepparin elämässä. Tarhan voi tehdä lähelle tallia - kerrostalossa tarhaksi käy parveke. Laitumen rajaamiseen tarvitaan lautaa, naruja ja nauloja joista voi soveltaa itselleen sopivan tarhan. Muista kulkuaukko!
Myös varusteille on hyvä olla oma paikka turvallisuuden ja käytännöllisyyden takia. Ei olisi mukavaa etsiä suitsia ja harjoja kun on kiire liikuttamaan hevosia tai huomata hevosen jalkaan takertuvan uusi riimu. Harjat ja muut sellaiset voi laittaa sankoon, laatikkoon tai johonkin muuhun kätevään astiaan. Suitsille saa telineen naulaamalla nauloja seiniin (vinkki: suitset on hyvä ristittää, jotta ne pysyvät siisteinä). Loimet voi asetella siististi hyllylle, tai niille voi raivata oman paikkansa. Riimut voi laittaa samaan tapaan kuin suitset. Riimunnarut säilyvät kätevästi seinällä riimujen kanssa. Niille voi tietenkin hankkia oman laatikon tai korin, mutta tällöin on vaarana joutua selvittämän takertuneita riimuja toisistaan. Hyvä vaihtoehto on hankkia jokaiselle keppikselleen oma varustelaatikko, jossa on harjat, loimet, riimut, riimunnarut ja hoitopäiväkirja.
On jokaisen oma valinta ruokkiiko keppihevosensa vai ei. Jos ruokkii, on järkevää hankkia jokaiselle hevoselle omat ruoka- ja juomakipot. Myös heinäverkko tuo aitoutta. Kippoja saat pakasterasioista ja kelpo heinäverkon voi itse virkata tai ottaa reiällisen hedelmäpussin. Heinäverkkoon ei ole pakko tunkea oikeaa heinää - esimerkiksi myös leikattu ruoho käy ja vanhemmat ovat tyytyväisiä kun ylimääräinen ruohontynkä on kadonnut pihalta. Ruuat on säilytettävä kauempana hevosista etteivät ne popsi itseään ähkyksi. Jos käytät ruokana oikeaa kauraa ja muita "oikeiden hevosten ruokia" on ne syytä sulkea tiiviillä kannella etteivät rotat ja muut piennisäkkäät pääse juhla-aterialle. Toimistonpöytä on kätevä väline, kuten myös sanko/laatikko/muu sellainen raipoille, ilmoitustaulu ja pieni kirjahylly. Pöydän laatikostoon saa helposti arkistoitua keppihevostensa tiedot, liikuntakalenterin, tallipäiväkirjan ja muun tarpeellisen. Ilmoitustaululle voi kätevästi kiinnitellä kisailmoituksia, myytäviä poneja ynnä muuta ilmoiteltavaa. Jos vain tilaa on, talliin voi raijata sohvan tai nojatuolin, jossa voi lukea lehtiä ja kirjoja.
Sisustuksesta voi tehdä itselleen mieleisen - nätit verhot, pieni kukka, kirjahylly, koristeena vanha kypärä, tauluja... Mitä ikinä keksiikään talliinsa tunkea! Eri juhliin voi myös tallia koristaa - pääsiäisenä kimppu virpomisoksia, jouluna nauhoja, palloja, vihreää ja punaista, vappuna ilmapalloja ja serpentiiniä.
Onnea uudelle tallille - muista käyttää mielikuvitusta!
© Tiuku

Ylös

Kuvat © Rousku, Tyti, Viltsuh, Varja ja Powerpolle