Chapman

                     
© Rising Star Farm
Kuvissa oikeasti BWB-ori Figaro B

Nimi Chapman Syntymäaika 07.09.2011 (ikä)
Rotu trakehner Sukupuoli ori
Säkäkorkeus 167 cm Rekisterinumero VH11-021-0577
Painotus Esteratsastus Koulutustaso vaativa B / 160 cm
Omistaja Niina (VRL-08709) Kasvattaja Arnold S., Python Stables GER

ERJ I

Joulukuussa 2012
10 + 56 + 22 + 8,4 + 10 = 106,4p.

Luonne

Hankin Napen Saksasta muutaman kuvan, videon sekä sukutaulun perusteella. Hain itselleni kovan luokan esteratsua, ja kävin etsinnöissäni läpi kaikki tunnetut siittolat. Loppujen lopuksi silmiini iski Python Stables ja sen myytävät hevoset. Kolmivuotiaiden seassa oli sitten ori nimeltä Chapman, joka näytti ja kuulosti juuri sellaiselta kuin olin etsinyt: Suku täynnä tasokkaita estehevosia, sopivasti kokoa, kapasiteettia korkealle tasolle sekä mielenkiintoinen luonne. Viimeisin oli sitten viimeisenä silauksena päätökselleni, sillä täysin hajutonta ja mautonta hevosta en missään nimessä halunnut. Jonkin ajan kuluttua kaupat oli tehty ja Chapman lähti rahtina luokseni.

Kävi sitten niin, että Nappe eksyi matkalla väärään osoitteeseen ja päätyi toistaiseksi täysin tuntemattomalla tavalla Lappiin - eikä edes Suomen puolelle, vaan Norjaan. Muutamien varsin mielenkiintoisten käänteiden jälkeen sain lopulta tuntuvat korvaukset tästä väärinkäsityksestä ja hevosen talliini. Nappe aloitti täten tilipussini kartuttamisen jo ennen kisauramme alkua.

Aloitin Nappeen tutustumisen ihan alusta alkaen hoitamalla sitä kaikessa rauhassa. Ori osoittautui varsin persoonalliseksi tapaukseksi. Se oli aina täysin rauhassa karsinassaan niin pitkään, kunnes menin sisään. Tässä vaiheessa alkoikin sitten jumalaton show, joka päättyi vasta, kun sain orille riimun päähän: sen jälkeen Nappe rauhoittui heti. Toistaiseksi minulla ei ole aavistustakaan, mistä tämä johtuu. Napella on myös pienoinen vetokammo, joten hoidan sen yleensä pesukarsinassa kiinni liitettyjen riimunnarujen takana. Itsekseen ei oria voi siihen jättää, sillä Napella on myös jonkinmoista taipumusta karkailuun - pari kertaa olen uhkarohkeasti lähtenyt hakemaan jotain ja päätynyt pitämään pienen operaation orin saartamiseksi nurkkaan tallin käytävillä sen hypättyä naruista yli.

Muuten Napen pikku jutut eivät ole edes ärsyttäviä - pienen rauhattomuuden hoitaessa kyllä siedän, ja muu temppuilu loppuikin tehtyäni orille pari kertaa selväksi, ettei minun kanssani pelleillä. Mitään kovin kummallista Napen temppurepertuaariin ei kuulu. Harjoja se tykkää heitellä ympäriinsä ja kaikki nahkainen on ehdottomasti syötävää - ohjat ovat suussa heti kun silmä välttää ja joskus sitä satulaakin pitää hieman maistella. Muutenkin Nappe on koko ajan mutustamassa jotakin, aina en edes halua tietää, mitä sillä on tällä kertaa suussaan.

Perushoitotoimenpiteiden kanssa meillä ei ole ongelmia. Varustus onnistuu, taluttaessa Nappe on joskus hieman rauhaton mutta pysyy kyllä käsissä silloinkin kun lähistöllä on tammoja. Lastaus ja purku ovat rutiinia, niiden kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa. Eläinlääkärin ja kengittäjän toimiin Nappe suhtautuu luottavaisesti, eikä temppuile turhia ellei sille jouduta tekemään mitään kovin ihmeellistä ja erikoista. Rokotuksetkin se sietää varsin urhoollisesti. Perusjutut Napen kanssa voi hoitaa kuka tahansa, se ei äksyile turhia edes pienille lapsille ja sietää kyllä pienen kömpelyyden.

Loppujen lopuksi nousin satulaan tyydyttyäni juoksuttamaan Nappea pari päivää. Odotin orilta varsin suuria sen taustat tietäen - yhtään ei Nappe unelmiani murskannut! Ori oli harvinaisen kevyt, herkkä ja tasainen ratsastettava. Se osasi kulkea hienosti joka suuntaan ja tuntui lisäksi olevan harvinaisen miellyttämisenhaluinen tapaus. Napen askellajit ovat tasaiset, rytmikkäät ja lennokkaat, eikä sillä ole minkäänlaisia vaikeuksia niiden pidentämisen tai lyhentämisen kanssa. Pikku hiljaa edeten se oppi väistöt, avot, sulut, etu- ja takaosakäännökset sekä vaihdot. Nappe oppii mielellään uutta, ja sitä on ollut varsin miellyttävä opettaa. Koskaan se ei ole turhautunut tai kuumunut liikaa tasaisella työskennellessämme, vaan aina se keskittymiskyky riittää hyvään suoritukseen. Aika harvinaisen hyvin, voisin jopa sanoa.

Koska tasaisella meni niin hyvin, suhtauduin entistä luottavaisemmin hyppäämiseen. Olin irtohypyyttänyt Nappea joitakin kertoja, ja sen tyyli näytti harvinaisen hyvältä ja helpolta. Ori tuntui rakastavan hyppäämistä, ja odotin innolla hetkeä, jolloin pääsisin kokemaan saman riemun sen kanssa yhtä aikaa. Lopulta kasasin kentälle muutaman esteen ja aloitin. Nappe arvasi aikeeni ja innostui silminnähden. Se tuntui tavallista kuumemmalta, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Kun lopulta hyppäsin, Nappe heitti metriselle esteelle 130 sentin loikan imaisten voimalla. Sama meno jatkui, ori innostui innostumistaan eikä olisi millään tahtonut lopettaa. Molemmat puhkuivat innosta loppuravien aikana.

Ajan myötä meno rauhoittui hieman ja estetreeneistämme tuli aina vain hallitumpia. Aloitimme aktiivisen valmentautumisen ja lopulta kilpailemisen. Sijoituimme heti ensimmäisissä kilpailuissamme Ride Club Gringstedissä, ja siitä lähtien tuloksia on tippunut säännöllisen epässäännöllisesti. Aina ei ole mennyt yhtä hyvin, meillä on kontollamme joitakin häntäpään sijoituksia sekä hylkäyksiä, mutta mudista on noustu kerta toisensa jälkeen ja muutamia hienoja voittojakin löytyy. Noppe ei välitä kisatilanteista lainkaan, sen mielestä on vain kivaa kun saa kerrankin päästellä sydämensä kyllyydestä uusinnoissa.

Sukutaulu

i. Extremity
prn, 169 cm
ii. Supreme
trn, 166 cm
iii. Ultimate
rn, 168 cm
iie. Growl
prn, 165 cm
ie. Ow!
m, 166 cm
iei. Eyeball
trn, 167 cm
iee. Matinee
tprn, 170 cm
e. Bonehead
tprn, 164 cm
ei. The Dickens
trn, 165 cm
eii. Sic 'Em!
vrn, 160 cm
eie. Pure
tprn, 169 cm
ee. Inner
prn, 166 cm
eei. Blue Jay
m, 167 cm
eee. Marsupial Mole
m, 168 cm

Napen isä Extremity on saksalaisen esteratsastuksen nykypäivää. Ori hyppää kansainvälisillä radoilla 170 sentin ratoja ja sen tililtä löytyy useita arvokilpailuvoittoja. Punarautias ori on kantakirjattu kotimaassaan ensimmäiselle palkinnolle. Luonteeltaan tämä herra on varsin kipakka, mutta silti hallittavissa ja ratsastaessa nöyrä. Säkäkorkeutta orilta löytyy 169 senttiä ja jälkeläisiä toistaiseksi melko vähän hevosen taso huomioon ottaen. Oletettavasti ori siirtyy siitokseen hieman myöhemmin.

Napen isänisä Supreme on nimensä veroisesti varsin korkealuokkainen otus. Kansainvälisiäkin ratoja valloittanut saksalaisori on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle, ja sillä on useita jälkeläisiä joista suurin osa on menestynyt vähintäänkin kansallisen tason estekilpailuissa. Tummanruunikko ori on 166 senttiä korkea ja luonteeltaan huomattavan mukava ja miellyttämisenhaluinen. Pientä pilkettä silmäkulmasta kyllä silti löytyy.

Napen isänisänisä Ultimate oli varsin menestynyt kansallisen tason esteratsu kotimaassaan Saksassa. Ori itse valloitti ratoja vain 140 senttiin asti, mutta suuri osa sen jälkeläisistä on omannut kapasiteettia paljon pidemmälle. Ruunikko ori onkin ollut todennäköisesti se pieni linkki tavallisen, hyvätasoisen kilparatsun ja kansainvälisen huippuhevosen välillä. 168-senttinen ori oli luonteeltaan hieman epävakaa ja vaati käsittelijältään taitoa ja kokemusta.

Napen isänisänemä Growl oli varsin komea nainen. Punaruunikko tamma kantakirjattiin eläessään ensimmäiselle palkinnolle ja se saavutti muotovalion arvonimen. Kilparatoja neito kulutti kansallisella tasolla asti esteratsastuksen saralla hypäten ja sijoittuen 130 sentin tasolla. Vanhoita päivinään tamma siirtyi siitokseen ja sai useita hyvin näyttelyissä ja esteratsastuksessa menestyneitä jälkeläisiä. Luonteeltaan Growl oli nimensä veroinen, eli pahimmillaan melko äksykin.

Napen isänemä Ow! on näyttävä musta tamma. 166-senttinen kaunokainen on tunnettu näky niin esteradoilla kuin näyttelykehissäkin. Toiselle palkinnolle kantakirjattu tamma on kansallisen tason ratsu, joka on sijoittunut ja voittanut useita kertoja. Sillä on jo muutamia jälkeläisiä, ja nykyään tamma onkin pääosin siitoskäytössä. Useimmat neidon jälkeläisistä ovat olleet kapasiteetikkaita sekä rohkeita hyppääjiä. Luonteeltaan Ow! on rauhallinen mutta reipas ja eteenpäinpyrkivä.

Napen isänemänisä Eyeball oli tummanruunikko ori, jolla oli näyttävä valkopää sekä herasilmä. 167-senttinen komistus herätti suurta huomiota esiintyessään kansainvälisillä esteradoilla ympäri maailmaa. Kapasiteettia orilla riitti 170 sentin radoille asti, ja sinne on yltänyt iso osa sen jälkeläisistäkin. Tasonsa ja ulkonäkönsä vuoksi Eyeball oli varsin suosittu jalostusori, ja sen jälkikasvuun on vaikea olla törmäämättä jos Saksalaisia hevosia seuraa. Luonteeltaan ori oli hyvätapainen ja nöyrä.

Napen isänemänemä Matinee oli kaunis, tummanpunaruunikko estetamma. 170-senttiseksi kasvanut kaunotar oli aikoinaan tuttu näky kansainvälisissä kilpailuissa. Sen ura kesti monta vuotta, ja loppujen lopuksi kapasiteetikkaan tamman sijoitus- ja voittolista alkoi olla suorastaan huomaa katseltavaa! Vanhoina päivinään Matinee siirtyi täysipäiväisesti siitokseen ja toi maailmaan useita hienoja estehevosia. Luonteeltaan tamma oli harvinaisen nöyrä ja lempeä.


Napen emä Bonehead on suoraan sanoen nimensä mukainen tamma. Huipputason esteratsu on tunnettu menestyksensä lisäksi myös harvinaisen luupäisestä luonteestaan, jota sen jälkeläisillä ei ole onneksi ollut havaittavissa - ainakaan suurimmalla osalla. Luonteestaan huolimatta tamman varsat ovat varsin suosittuja ja menneet nopeasti kaupaksi. Suurin osa on myös kehittynyt vaativan tason esteratsuiksi, jokunen on menestynyt myös kansainvälisellä tasolla. Bonehead ei ollut kovin suurikokoinen, tummanpunaruunikko neito kasvoi vain 164-senttiseksi.

Napen emänisä The Dickens oli hieno, tummanruunikko ori. 165-senttinen herra kilpaili kansallisella tasolla esteratsastuksessa sijoittuen ja voittaen aina 150-senttisissä luokissa asto. Orin ura loppui valitettavan lyhyeen tarhassa sattuneen onnettomuuden vuoksi, mutta senkin jälkeen The Dickens jatkoi eloaan jalostusorina. Ori ei kuitenkaan elänyt kovin vanhaksi - se joutui uuteen onnettomuuteen 17-vuotiaana hevosauton ajettua kolarin, ja se matka jäi sitten herran viimeiseksi.

Napen emänisänisä, Sic 'Em! oli varsinainen kuuluisuus eläessään. Pieni, vain 160-senttinen leveän läsin ja korkeat sukat omaava vaaleanruunikko ori oli varsin hurmaava näky muiden yksitoikkoisten puoliveristen rinnalla kansainvälisillä esteradoilla ja herätti paljon kiinnostusta. Ei vain ulkonäkönsä puolesta, ei - Sic 'Em! oli myös erittäin hurmaava luonteeltaan sekä harvinaisen kapasiteetikas hyppääjä. Se ylitti vaivatta esteitä, joiden kanssa sitä isommillakin oli vaikeuksia. Herrasta kehkeytyikin vanhoilla päivillään harvinaisen suosittu jalostusori, ja sen jälkeläisiä näkee ympäri maailmaa.

Napen emänisänemä Pure oli pieni ja ruipelo varsa, joka kehittyi hitaasti ja oli luonteeltaan vähintäänkin inhottava. Se myytiin nuorena halpaan hintaan nuorelle miehelle, joka oli vasta aloittelemassa kansainvälistä uraansa. Mies oli lahjakas ja kärsivällinen, eikä kulunutkaan kuin muutama vuosi, kun Pure starttasi ensimmäisissä isoissa kilpailuissaan voittaen. Ruipelo varsa oli kasvanut varsin tyydyttävään kokoon kehittäen itselleen samalla erittäin hyvän hyppytyylin. Pikku hiljaa ratsukko nousi tasolta korkeammalle ja ihmisten huulille. Mies ei myynyt tammaansa koskaan ja käytti sitä jalostukseenkin vain harkiten parhaimmille oreille.

Napen emänemä Inner on kaunis, punaruunikko tamma. 166-senttinen neitokainen kilpaili aluetasolla esteratsastuksessa, ja starttasipa se muutaman kerran kansallistakin. Sitä korkeammalle tasolle se ei koskaan potentiaalistaan huolimatta päässyt nousemaan, sillä sukunsa takia tamma päätyi jalostukseen heti haettuaan joitakin kunnon tuloksia alle. Se myös kantakirjattiin toiselle palkinnolle kotimaassaan Saksassa. Innerin jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta hyvärakenteisia ja potentiaalisia esteratsuja.

Napen emänemänisä Blue Jay oli nimensä veroisesti niin musta, että hohti tietyssä valossa lähes sinisenä. Mustuutta rikkoi kuitenkin pieni tähti sekä valkeat ruununrajat joka jalassa. Jay-ori oli kansainvälisen tason estehevonen, joka teki pitkän ja vaikuttavan uran niin kilpurina kuin jalostusorinakin - se sai näes yli sata varsaa ympäri maailmaa. Blue Jay eli rikkaan elämän ja menehtyi vanhuuden vaivoihinsa 22-vuotiaana.

Napen emänemänemä Marsupial Mole oli yhtä kummallinen tapaus kuin nimensä. Tamma oli väriltään pikimusta vailla minkäänlaisia merkkejä - edes sen tummat silmät eivät erottuneet ellei tamma yrittänyt kääntää niitä nähdäkseen näkökenttänsä reunamille. Moleksi kutsuttu tamma omasi tämän lisäksi harvinaisen paljon kummallisia tapoja, joista mainittakoon lievemmästä päästä oleva vesiletkun jatkuva hamuaminen suihkuttelijan kädestä ilman havaittavissa olevaa syytä. Tamma nimittäin piti vesipesusta huomattavan paljon. Se oli kuitenkin myös hyväsukuinen ja lahjakas estehevonen.

Jälkeläiset

Nappe ei ole tarjolla jalostukseen.

Syntymäaika Nimi Sukupuoli Emä Omistaja
20.12.2011 Rock Hard tamma Rock Off Dark Side Trakehners
25.12.2011 Caldera Hexen tamma Goddess' Embodiment HR Warmbloods
12.02.2012 Dark Teen Star tamma Teen Vogue Dark Side Trakehners
01.03.2012 Tropical Teatime Solo ori Lemongrass Froster Sylvester
28.04.2012 Joyous Luxus tamma Chatouillement Luxus Ponies
21.12.2012 Feldman JDB ori Afterglow Niina

Kilpailukalenteri

Nappe on startannut yhteensä 1037 kertaa, joista sijoituksia 174 (joista voittoja 34). Sijoitukset alla, katso kaikki kilpailut täältä. Myöhemmin tavoitteena kansallinen taso porrastetuissa. Osallistumme myös aina mahdollisuuksien mukaan tarinaluokkiin: ne löytyvät sijoitusten alapuolelta. Tarinakilpailuja meille on kertynyt 6 kappaletta, joista sijoituksia 4 (joista voittoja 3). ERJ Cup-sijoituksia löytyy kaksi kappaletta. Kaikki kilpailut ovat ERJ:n alaisia.

28.10.2011 Ride Glub Gringsted, 150 cm - 6/37

18.11.2011 Yamera, 150 cm - 7/50
19.11.2011 Yamera, 150 cm - 4/50
20.11.2011 Yamera, 150 cm - 4/50
20.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 2/40
21.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 6/40
21.11.2011 The Last Legend, 160 cm - 4/60
21.11.2011 Showtime!, 160 cm - 1/60
22.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 3/40
22.11.2011 The Last Legend, 150 cm - 5/60
22.11.2011 The Last Legend, 160 cm - 4/60
22.11.2011 Lyne Stud, 160 cm - 6/50
24.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 2/30
24.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 4/30
24.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 6/40
24.11.2011 Showtime!, 160 cm - 4/60
24.11.2011 Showtime!, 160 cm - 5/60
25.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 1/40
25.11.2011 Dooran Kisatoiminta, 160 cm - 5/40
25.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 4/30
25.11.2011 Kotitien Kilpailukeskus, 160 cm - 5/50
26.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 4/30
28.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 2/30
28.11.2011 Escorant Trakehners, 160 cm - 4/30
29.11.2011 Showtime!, 160 cm - 6/60
30.11.2011 Dark Side Trakehners, 160 cm - 8/90 ERJ-Cup

04.12.2011 The Last Legend, 160 cm - 1/60
05.12.2011 Strand Belgians, 150 cm - 1/74
05.12.2011 Strand Belgians, 160 cm - 4/57
06.12.2011 The Last Legend, 160 cm - 1/60
07.12.2011 Strand Belgians, 160 cm - 4/57
10.12.2011 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
10.12.2011 Dark Side Trakehners, 160 cm - 3/30
30.12.2011 KK Bailador, 150 cm - 4/50
30.12.2011 Strand Belgians, 160 cm - 5/50
31.12.2011 Krofnock Ranch, 160 cm - 3/40

03.01.2012 Wincare, 160 cm - 5/30
06.01.2012 Brescon Showjumpers, 160 cm - 3/30
08.01.2012 Brescon Showjumpers, 160 cm - 2/30
09.01.2012 Brescon Showjumpers, 160 cm - 4/30
15.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 3/30
15.01.2012 Hex Sporthorses, 160 cm - 2/50
16.01.2012 Hex Sporthorses, 160 cm - 5/50
17.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 4/30
17.01.2012 Kirbera, 160 cm - 1/30
18.01.2012 Fleurette, 150 cm - 2/40
19.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 4/30
20.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 3/30
21.01.2012 Land of Cannabian, 160 cm - 5/30
22.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 2/30
23.01.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 4/30
24.01.2012 Praya Sporthorses, 160 cm - 4/30
24.01.2012 Wincare, 160 cm - 3/30
25.01.2012 Wincare, 160 cm - 5/30
26.01.2012 Wincare, 160 cm - 1/30
26.01.2012 Mêl Seren, 160 cm - 3/30
26.01.2012 Ravenhook Stables, 160 cm - 3/30
26.01.2012 VSPY, 160 cm - 5/40
27.01.2012 VSPY, 160 cm - 6/40
27.01.2012 Land of Cannabian, 160 cm - 4/50
28.01.2012 Mêl Seren, 160 cm - 2/30
28.01.2012 Ravenhook Stables, 160 cm - 3/30
30.01.2012 Land of Cannabian, 160 cm - 3/50
30.01.2012 Twisty Puzzle, 160 cm - 3/30
31.01.2012 KK Stewart, 160 cm - 1/40

01.02.2012 KK Stewart, 160 cm - 3/40
01.02.2012 Ravenhook Stables, 160 cm - 3/30
02.02.2012 Twisty Puzzle, 160 cm - 5/30
03.02.2012 KK Stewart, 160 cm - 4/40
03.02.2012 Ravenhook Stables, 160 cm - 1/30
07.02.2012 Bairdon, 160 cm - 1/40
08.02.2012 Bairdon, 160 cm - 4/40
10.02.2012 Land of Cannabian, 160 cm - 1/50
18.02.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 1/30
20.02.2012 Infinity, 150 cm - 2/40
21.02.2012 Cheval Delamer, 150 cm - 5/50
22.02.2012 Cheval Delamer, 160 cm - 4/50
24.02.2012 Cheval Delamer, 150 cm - 5/50
24.02.2012 Infinity, 160 cm - 3/40
25.02.2012 Heijastus, 160 cm - 3/40
26.02.2012 Zurück, 160 cm - 5/50

02.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 4/30
03.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 4/30
04.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 4/30
04.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 1/30
05.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 2/30
06.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 5/30
06.03.2012 KK Marlene, 160 cm - 1/30
06.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 2/30
06.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 4/30
08.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 1/30
09.02.2012 Immortelle Park, 150 cm - 2/43
10.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
15.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 2/30
15.03.2012 Skurvash, 160 cm - 1/30
15.03.2012 Skurvash, 160 cm - 5/30
16.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 1/30
17.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
17.03.2012 KK Stewart, 160 cm - 5/40
18.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
23.03.2012 Hurmeen kisakeskus, 150 cm - 6/60
24.03.2012 Bairdon, 160 cm - 2/60
24.03.2012 Bohelia, 150 cm - 5/30
26.03.2012 Pyrr Warmbloods, 160 cm - 1/80
26.03.2012 Hurmeen kisakeskus, 150 cm - 6/60
27.03.2012 Lyne Stud, 160 cm - 3/60
28.03.2012 Lyne Stud, 160 cm - 3/60
28.03.2012 Lyne Stud, 160 cm - 5/60
28.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
28.03.2012 Pyrr Warmbloods, 160 cm - 7/80
28.03.2012 Lime, 150 cm - 3/40
28.03.2012 Wincare, 160 cm - 1/30
29.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 1/30
29.03.2012 Pyrr Warmbloods, 160 cm - 2/80
30.03.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 2/30
30.03.2012 Wincare, 160 cm - 4/30
31.03.2012 Wincare, 160 cm - 1/30
31.03.2012 Wincare, 160 cm - 4/30

01.04.2012 Heijastus, 160 cm - 3/40
01.04.2012 Wincare, 160 cm - 5/30
02.04.2012 Heijastus, 160 cm - 1/40
05.04.2012 Heijastus, 160 cm - 4/40
06.04.2012 Heijastus, 160 cm - 5/40
06.04.2012 Pyrr Warmbloods, 160 cm - 7/50
09.04.2012 Wincare, 160 cm - 1/30
18.04.2012 Ride Club Gringsted, 160 cm - 1/40
19.04.2012 Ride Club Gringsted, 160 cm - 4/40
15.04.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 3/30

03.05.2012 Satulinna, 160 cm - 3/40
05.05.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
20.05.2012 Solo, 150 cm - 2/30
24.05.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 3/30
25.05.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
27.05.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 1/30

01.06.2012 Cirion Stud, 160 cm - 1/30
01.06.2012 Callanley, 160 cm - 5/40
02.06.2012 Callanley, 160 cm - 2/40
14.06.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 5/30
14.06.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 3/30
18.06.2012 Solo, 160 cm - 1/40
19.06.2012 Solo, 160 cm - 3/40
26.06.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 2/30
30.06.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 4/30

09.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 1/30
11.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 4/30
11.07.2012 Satulinna, 160 cm - 3/30
12.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 4/30
12.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 4/30
13.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 4/30
13.07.2012 Satulinna, 160 cm - 3/30
14.07.2012 Swift Stud, 160 cm - 3/30
20.07.2012 Cirion Stud, 160 cm - 1/30

13.08.2012 Solo, 160 cm - 4/40
13.08.2012 Solo, 160 cm - 3/40
14.08.2012 Solo, 160 cm - 1/40
17.08.2012 Oldsfellin, 160 cm - 3/30
18.08.2012 Oldsfellin, 160 cm - 1/30
19.08.2012 Oldsfellin, 160 cm - 5/30
20.08.2012 Dark Side Trakehners, 160 cm - 4/30
20.08.2012 Solo, 160 cm - 3/40
21.08.2012 Solo, 160 cm - 2/40
21.08.2012 Solo, 160 cm - 3/40
21.08.2012 Vicinity Shepherds, 160 cm - 2/30
22.08.2012 Solo, 160 cm - 5/40
22.08.2012 Satulinna, 160 cm - 2/30
23.08.2012 Satulinna, 160 cm - 3/30
24.08.2012 Satulinna, 150 cm - 2/30
25.08.2012 Satulinna, 150 cm - 1/30
25.08.2012 Satulinna, 160 cm - 1/30
29.08.2012 Satulinna, 160 cm - 3/30

02.09.2012 Satulinna, 160 cm - 4/30
05.09.2012 Castor Racing Center, 150 cm - 4/50
06.09.2012 Castor Racing Center, 150 cm - 6/50
07.09.2012 Castor Racing Center, 150 cm - 5/50

Tarinakilpailut

09.08.2012 Cirion Stud 130 cm - 1/3
Aihe: Tuijotuskilpailu. Muut ihmiset katsovat sinua hyvin tarkkaan, mitä lie tapahtunut? Roikkuuko takissasi pyykkikorin sisältö?
Eräänä päivänä olin tutustumassa rataan Cirion Studissa järjestettävissä kilpailuissa kun huomasin, että minua tuijotettiin. Aluksi huomasin vain pari kuiskuttelevaa nuorta naista jotka olivat paria estettä minua edempänä, sitten satuin vilkaisemaan taakseni ja näin kuinka perässä kulkevan joukon joka ainoa jäsen käänsi katseensa hieman liian liioitellusti sivuun huomatessaan minun kääntyvän. Kuikuilin hieman ympärilleni ja kas - joka ikinen jonka äkkiseltään näin oli joko tuijottamassa minua tai kääntämässä juuri katsettaan, useimpien kasvoilla karehti hymy.

Tiesinhän minä mitä se oli. Nämähän olivat melko pienet kilpailut ja luokkakin vain kolmekymppinen, ja minä olin sentään minä ja ratsuni Nappe. Mehän olimme valloittaneet kilpakenttiä maailman huipulla, 160 sentissä asti voittaen kymmeniä kertoja. Tietenkin he ihmettelivät syytä siihen, että minä olin tänään täällä tässä luokassa. Osa oli varmaan silkkoja ihailijoita. Varmasti he katsoivat minua toivonsa menettäneenä, sillä nythän kenelläkään muulla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia... Oikaisin ryhtini ja jatkoin kävelyä. Sarjaan kaksi laukkaa. Haluaisikohan joku nimikirjoituksen.

Radan kävelyn jälkeen kävin äkkiä hakemassa Napen sekä takkini ja lähdin verryttelemään. Hevosenhoitajani aukaisi suunsa sanoakseen jotain mutta huidoin häntä olemaan hiljaa; nyt oli jo kiire ja minun täytyi keskittyä. Verryttelin hyväksi todetun kaavani mukaan, reipasta laukkaa ja muutama hyppy ja pian olikin jo vuoroni. Olin huomaavinani että muut verryttelijät vilkuilivat jatkuvasti suuntaani kun hyppäsin. Hyvähän se on ottaa mestarilta mallia.

Lähdin radalle luottavaisin mielin ego kaikesta tästä huomiosta pursuen ja ratsastus kerrassaan upean suorituksen tiukkoine kurveineen ja täydellisine ponnistuspaikkoineen. Tämän katsominen videolta myöhemmin tulisi olemaan oikein nautinnollista. Taas yksi muistutus erinomaisuudestani.

Ravailin suoritukseni jälkeen vielä pari kierrosta ja annoin sitten Napen hoitajalleni kävelytettäväksi. Hän tuli naama nykien mutta peruslukemilla, otti hevosen ja ojensi minulle videokamerani. Loistavaa - pääsisin heti tutkailemaan suoritukseni erinomaisuutta! Etsin lähimmän tuolin, istuin ja aloin katsomaan videota. Näytti juuri niin hyvältä kuin tuntuikin. Äkkiä jokin kuitenkin kiinnitti huomioni pätkässä jossa hyppäsin esteen poispäin kamerasta. Ei. Ei voinut olla, ei ikinä!

Mutta kyllä se oli. Kelasin takaisin, pysäytin kohtaan jossa esittelin takamustani kameralle oikein olan takaa ja zoomasin. Pirun pirun pirun valkoiset, kesäkeleillä mukavan ohuet kisahousut! Arvatkaapas kuka oli unohtanut mitä laittaa päällensä myöhemmin ja iskenyt jalkaansa erittäin vahvasti sydänkuvioidut alushousut?

Klassikko. Ryntäsin kohti autoani ja vaihtohousuja häpeästä punaisena kun kuulin jonkun sanovan nimeni ja pysähdyin.

- Etkös sinä ole Niina, sen Chapmanin omistaja? nuori tyttö kysyi arasti.
- Kyllä olen, vastasin nykien takkiani alemmas. Tytön katse ei onneksi näyttänyt vaeltavan.
- Saisinko nimikirjoituksen?

Tuomari ei kommentoinut tarinoita, joten omia ajatuksia: "Puhdasta kieltä, hieman naiivia huumoria."

21.05.2012 Heijastus 150 cm - 1/4
Aihe: Ihailemasi esteratsastaja istuu tuomarin pöydän takana.
Eräänä päivänä olin ilmoittautunut kilpailuihin rutiinilla sen kummemmin kutsun nippelitietoja selaamatta ja radalle tullessani havaitsin tervehtiväni erästä maailman parhaista esteratsastajista. Kappas. Vallitseva paremmuudentunteeni imaistiin kotipihalle odottamaan ja sen sijaan poskilleni maalattiin kevyt, kuumottava puna. Tämän hepun valmennettavaksi pääsystä olin haaveillut jo vuosia, nyt ei ollut varaa virheisiin!

Vielä verryttelyssä olin ollut täynnä varmuutta, mutta nyt oloni oli kömpelö ja vetelä. Nappe hämmentyi muutoksestani täysin. Sen mielestä tässä kunnossa olevaa ratsastajaa ei ollut turvallista kuljettaa kovin kovassa vauhdissa, joten lähdimme radalle kuin etanat. Heti ensimmäinen este tuli alas ja sen mukana viimeisetkin itsetunnon rippeeni. En älynnyt lainkaan terästäytyä ja toin Napen seuraavalle esteelle aivan ihmeellisestä paikasta - alas sekin. Kolmannelle tullessa hevonen alkoi olla sitä mieltä, että yksin minä en tätä hommaa hoida: äkkiseis ja puutunut ratsastaja lentää.

Tunsin oloni niin nolatuksi, etten jaksanut nousta ylös vaikkei mihinkään sattunut. Makasin ketarat oikosellaan hiekassa ja mietin kuka muu voisi olla tavoittelemisen arvoinen valmentaja.

Tuomari ei kommentoinut tarinoita, joten omia ajatuksia: "Lyhyt ja ytimekäs. Puhdasta kieltä, melko mielikuvitukseton ja yllätyksetön mutta näemmä kelpasi tuomarille."

31.03.2012 Dark Side Trakehners 150 cm - 3/8 ERJ-Cup
Aihe: Tarinaluokassa maaliskuussa 2012 on tehtävänä kirjoittaa tarina, johon on sisällytetty seuraavat viisi sanaa: trippeli, tassu, Tokio, tekniikka ja topaasi. Sanoja saa taivuttaa. Tarina ei saa liittyä kilpailusuoritukseen, vaan sen tulee käsitellä jotain muuta kilpailuun liittyvää tapahtumaa. Lisäksi tarinasta on löydyttävä vähintään kolmen sanan mittainen virke, jossa kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella.
Eräänä päivänä olin saanut kunnian päästä hoitamaan kuuluisaa Chapman-oria niinkin suureen kilpailuun kuin ERJ-cuppiin. Se oli minulle tosi iso juttu hevosenhoitajana, ja olin kysyttäessä ottanut homman vastaan miettimättä sekuntiakaan. Tokihan olin kuullut juorut Nappe-orin omistajasta ja ratsastajasta Niinasta ja tämän hoitajankohtelumetodeistaan, mutta se ei minua häirinnyt. Jos simputtaa niin simputtaa, minä en tästä paikasta helpolla luopuisi. Jo tähän mennessä hän oli ehtinyt juoksuttaa minua vaikka minkälaisilla turhanpäiväisillä asioilla koska ei itse jaksanut nousta ylös rantatuolista, jonka minä itse olin ottanut mukaan lepohetkieni varalle.

Olin juuri suorittamassa Napelle viime hetken puunausta, kun kuulin puhetta selkäni takaa. Kaksi vanhan linjan hevosmiestä roikkuivat kilpailualueen reunamilla juttelemassa eri ratsukoista. Heidän kävelynsä näytti aavistuksen huteralta ja puheensa sammalsi, joten päätin olla kiinnittämättä ukkoihin mitään huomiota kun he lähestyivät minua. He kävelivät rauhassa aivan lähelle meitä, pysähtyivät ja alkoivat puhua suorastaan juhlalliseen sävyyn pitäen sanojen välissä pitkiä taukoja samaan tapaan kuin virallisissa puheissa.

- Tuolla hevosella on ihan hemmetin hyvä tekniikka. Minä olen nähnyt kun se hyppää ja se jos jokin näyttää helpolta.
- Totta töriset! Täyttä topaasia tämäkin.
- Rakas veikkoseni, minä en vieläkään ymmärrä miksi sinä puhut topaaseista. Kulta olisi osuvampi ilmaus. Tai vaikka platina.
- En osaa sanoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jonkin toisen ratsastajan alla tuosta orista saisi vielä enemmän irti. Tämän nykyisenhän kanssa se on jäänyt lähiaikoina muutamia kertoja häntäpään sijalle - toki nousten uudestaan voittamaan, mutta silti.
- Näin muuten on. Kenties se vaatisi jonkun rauhallisemman kuskin, tämä... Niinahan se oli? Joka tapauksessa olen nähnyt hänen käyttävän melko voimakkaita otteita hevosensa kanssa, varmasti asiat menisivät pienemmästäkin perille.
- Mm-m! Tiedä vaikka joku uusi ratsastaja saisi hevosen vietyä Tokion olympialaisiin asti.
- Ei seuraavia olympialaisia Tokiossa järjestetä.
- No mutta tokihan yhteistyön käyntiin saaminen vie aikaa, typerys.

Tämän sanottuaan toinen miehistä lähti taas kävelemään toisen seuratessa häntä mietiskelevän näköisenä. Omakin ilmeeni taisi näyttää samanlaiselta, sillä aivoni raksuttivat kiivaasti. Minun ratsastustyyliäni oli aina sanottu pehmeäksi ja kevyeksi. Niinahan oli tosiaankin melko suurieleinen ratsastaja - muistuipa mieleeni eräs kerta, kun hän oli suunnitellut itselleen melko tiukan tien eikä Nappe ollut tahtonut kääntyä tarpeeksi nopeasti trippeliltä laskeuduttuaan. Hän oli vetänyt hevosen melko kiivaasti ohjia käyttäen lähes paikoilleen ja pakottanut Napen tekemään jonkinasteisen piruetin jotta olisi voinut toteuttaa tiensä. Kaipa se oli kannattanut, sillä he olivat voittaneet luokan, mutta ei se ollut nätiltä näyttänyt.

Äkkiä palapelin palaset loksahtivat paikoilleen. Nappe tarvitsee lempeämmän ratsastajan. Minä olen lempeä ratsastaja - en koskaan pyydä mitään väkisin. Nappe tarvitsee minut. Mutta kuinka saisin maailman uskomaan, että näin oli tarkoitettu? Ei Niina minua Napen satulaan päästäisi, hänhän liikuttaakin orin joka päivä itse. Minun täytyi siis hieman taivutella asioita. Vilkaisin rantatuolilla löhöävää työnantajaani ja näin hänen vieressään roskapusseja - automme kuski oli ottanut Tassu-koiransa mukaan, pussit olivat sen jätöksiä varten - sekä juoksutusliinan. Hetkisen aikaa raksutti ja sitten välähti. Hiivin ottamaan liinan ja yhden pussin, ninjailin tieni Niinan taakse ja sujautin pussin hänen päähänsä. Tukahdutin yllättyneen huudon kämmenelläni ja sidoin Niinan kädet ja jalat yhteen. Raahasin hänet matkailuautomme takaosaan ja vieritin paketin sängyn alle tunkien samalla hieman kangasta hänen suuhunsa huutojen vaimentamiseksi. Siellähän olisi.

Juoksin äkkiä satuloimaan Napen ja vaihtamaan päälleni Niinan kilpailuvarusteet. Ei kukaan häntä kuitenkaan ulkonäöltä muista. Kävelytin oria hetken ja kiiruhdin kohti verryttelyaluetta vuoromme lähestyessä. Nousin satulaan ja lähdin ravaamaan. Nappe painoi menemään vahvana kuin norsu. Yritin olla mahdollisimman rento ja ratsastaa kevyesti, totta kai se alkaisi pian minua kuuntelemaan. Olimmehan toisillemme tarkoitetut. Jonkin ajan kuluttua meno alkoi hieman rauhoittua ja päätin hypätä pari verryttelyestettä. Huomatessaan minne olimme matkalla Nappe lähti yhtäkkiä viemään - yritin pidätellä sitä kevyellä kädellä, mutta hevonen ei todellakaan kuunnellut pieniä apuja. Tilanne olisi todennäköisesti vaatinut hieman voimakkaampia pidätteitä, mutta eihän se niin voinut olla - suuret avut olivat syy täydellisen menestyksen puutteeseen!

Lähestymisemme päättyi kolme metriä ennen estettä Napen ponnistaessa kaksi metriä korkeaan loikkaan. Minä laskeuduin neljästä suoraan selälleni. Viimeinen asia, jonka muistan, olivat ne kaksi ukkoa jotka olin nähnyt aiemmin. Näin, kuinka toinen heistä pudisteli päätään.

- Eivät tuon tason hevoset ole automaatteja. Niitä pitää ratsastaa.

Hitto.

Tuomarin kommentti: "Kiva aihe, mutta tekstiä oli hieman hassu lukea, kun osallistuja on Niina ja tekstissä puhutaan Niinasta - voihan sitä toki kaimojakin olla!" Oma kommentti: Tarinan minä on tällä kertaa joku muu kuin kirjoittaja itse. Tämä ei kai ollut sallittavaa, hups?

01.03.2012 Luxus Ponies 120 cm - 1/3
Aihe: Kirjoita tarina, jota tähdittää lempilaulajasi sinun ratsullasi kisoissa. Se, miten tämä asetelma syntyi, on sinun päätettävissäsi!
Eräänä kauniina päivänä tallini pihaan kurvasi vanha Lada, josta astui ulos Freddie Mercury. Olin juuri taluttamassa Nappea tarhaan, ja säikähdyksissäni päästin orin irti. Herra ei jostain kumman syystä ollut vapaudesta moksiskaan, vaan juoksi suoraan tuon selittämättömän miehen luo. Freddie otti hevosen kiinni ja taputti sitä kaulalle ystävällisesti. Pojilla tuntui synkkaavan välittömästi. Hämmennyksissäni en huomannut tervehtiä saatika hakea hevostani pois, ja hetken seisoskeltuamme Freddie aukaisi lopulta suunsa puhuen selkeää suomen kieltä:

- Hyvää päivää.

Jatkoin tuijottamista. Heppuhan on kuollut vuosikausia sitten ja kaiken lisäksi Sansibarilainen britti vai mikä lie. Hittoako se nyt seisoo tuossa minun hevoseni kanssa, puhuu suomea ja ajaa vielä rupuisella Ladalla. Vastaamattomuuteni sai hänet näköjään hieman hermostumaan.

- Hyvää päivää... Tahtoisitteko hevosenne takaisin? hän kysyi hieman painokkaammalla äänensävyllä.

Tuijotin häntä liikkumatta vielä pari sekuntia ennen kuin sain koottua itseni ja astelin nappaamaan Napen itselleni edelleen irroittamatta katsettani hepusta. Sen verran sentään ajatus kulki, että tiedostin näyn kamaluuden; en ole koskaan pitänyt viiksistä. Heitin Napen tarhaan käytännössä takaperin kävellen ja palasin asemaani turvallisen välimatkan päähän jatkamaan tuijottamista. Freddie alkoi näyttää hieman kärsimättömältä. Hän jaksoi katsettani vielä hetken ja alkoi sitten taas puhua.

- Ihmettelet varmaan, miksi olen hengissä, puhun kieltäsi ja ajan Ladalla ja miksi tulin juuri tänne. Tämä kaikki on osa suurta salaliittoteoriaa lukuun ottamatta viimeisintä, joten en pysty kertomaan sinulle niistä muuta kuin että asiaan liittyy Belgian hallitus sekä oravat - varo niitä pirulaisia... Mutta joka tapauksessa se viimeinen kysymys eli miksi tulin tänne on helposti selitettävissä. Olen nimittäin ollut nuorena varsinainen hevosmies, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen mieleni halajaisi taas ratsaille. Päätin käväistä vielä kerran satulassa estekilpailuiden merkeissä mahdollisimman hyvällä hevosella, ja tuo sinun orisi nyt vain tuntui olevan paras. Mitäs sanoisit, olistko valmis lainaamaan tätä Chapmania minulle yksien kilpailuiden ajaksi?

En voinut uskoa korviani. Tuijotin miestä edelleen. Lopulta hepulta meni hermot ja hän päätti viedä minut kahvikupilliselle läheiselle huoltoasemalle sulattelemaan ajatusta. Siellä istuessani, kuumaa juomaa siemaillessani ja Freddien selityksiä kuunnellessäni aloin lopulta lämpeämään idealle, ja suostuin. Selasimme yhdessä kilpailukalentereja ja valitsimme maaliskuun ensimmäinen päivä olevat kilpailut Luxus Ponies-nimisellä tallilla. Aivan niin paljoa en kuitenkaan Freddien taitoihin luottanut, että olisin päästänyt hänet kovin korkeaan luokkaan - heppu sai siis tyytyä 120-senttiseen luokkaan, mikä kävi tosin hänelle varsin hyvin.

Näin siis päädyin ajamaan kohti Luxus Poniesia Freddie Mercuryn kanssa. Mies yritti olla lunkisti, mutta jännitys paistoi hänestä selkeästi läpi. Autoin heppua parhaani mukaan hevosen varustamisessa ja lämmittelyssä, mutta radalla he olivat yksin enkä voinut kuin siirtyä katsomon puolelle toivomaan parasta. Muu yleisö ei näemmä huomannut lainkaan yhtäläisyyksiä ratsastajan ja kuuluisan, edesmenneen laulajan välillä. Toisaalta kypärä peitti paljon ja olimme lähettäneet ilmoittautumisen nimellä Timo Saariluoma, mutta toisaalta ne viikset olivat kyllä sen verran jumalattomat, että kenen tahansa epäilysten olisi pitänyt jo herätä.

Rata meni hyvin. Freddie ei ollut valehdellut salatun hevoshistoriansa kanssa, sillä pienestä haparoinnista huolimatta ratsastus oli siistiä ja osaavaa. Nappe tuntui pitävän miehestä kovasti (samalla mieleeni tuli jostain syystä myös herran oravapelko), ja se suoritti radan innokkaasti. Teki hevosellekin hyvää päästä välillä hyppäämään helpompia ratoja. Viimeiselle esteelle sattui varsin harmittava pudotus, aika olisi nimittäin riittänyt sijoitukseen. Hyvin se silti meni!

Menin ratsukkoa vastaan sen poistuessa kilpailupaikalta. Freddie hyppäsi heti alas satulasta, pyysi minua kävelyttämään Napen ja sanoi kipaisevansa buffetin puolella hakemassa jotain pientä. Ori katseli miehen perään haikeasti, kenties hieman pelokkaasti ja jopa hirnahti hätäisen oloisesti tämän kadotessa kokonaan näkyvistä. Itse en huolestunut vaan nostin jalustimet ylös, löysäsin vähän satulavyötä ja lähdin kävelemään orin kanssa ympäriinsä.

Vartin päästä minuakin alkoi huolestuttaa. Freddietä ei kuulunut takaisin. Purin Napen, vein sen odottamaan autoon ja lähdin buffettiin etsintöihin. Siellä oli kuulemma käynyt hymyilevä viiksekäs mies ostamassa pari suklaapatukkaa ja lähtenyt heti. Sen jälkeen ei havaintoja ollut. Naarasin koko kilpailualueen, mutta miestä ei löytynyt mistään. Odotin kilpailujen loppuun asti autoni luona, varmasti hän löytyisi kun kilpailupaikka tyhjenee. Ei löytynyt.

Tapahtuman vastuuhenkilö tuli kaikkien muiden lähdettyä kysymään, oliko minulla jokin hätä. Naisen puhuessa satuin näkemään hänen takanaan oravan. Oravan, jonka nenän alla oli tumma kuvio. Se pysähtyi minut huomatessaan, katseli hetken suoraan silmiini säikähtäneen näköisenä ja jatkoi sitten matkaansa. Heti sen kadottua kolme muuta oravaa juoksivat sen perään. Tuijotin näkymää suu auki, ja vastuuhenkilö katsoi minua huolestuneena.

- Ei minulla tässä mitään, vastasin hänen kysymykseensä ja lähdin kohti autoa. Starttasin ja olin juuri painamassa kaasua, kun hetken mielijohteesta huikkasin vielä ikkunasta: - Varokaa belgialaisia oravia, ne ovat aika pirulaisia. Nainen jäi tuijottamaan minua kummastuneena kurvatessani pois pihasta kohti auringonlaskua.

Tuomarin kommentti: "Oravat kruunasivat koko tarinan.. Kertojan fiilikset on hyvin kerrottu ja kuvailtu, enkä saa tarpeekseni tästä orava-salaliitosta. Hulvaton meno, loistava idea ja hieno toteutus!"

29.02.2012 Dark Side Trakehners 150 cm - 2/7 ERJ-Cup
Aihe: Tarinaluokassa helmikuussa 2012 on tehtävänä kirjoittaa tarina, johon on sisällytetty seuraavat viisi sanaa: pulu, okseri, Haavisto, keikka ja pinteli.
Nappe oli ollut verryttelyssä varsin loistava, ja ravailinkin ERJ-cupin viimeisen luokan radalle luottavaisin mielin. Kiertelin muodon vuoksi ympäriinsä esteiden seassa, vaikkei se olisi ollut oikeastaan edes tarpeellista - olimme startanneet edellisessäkin luokassa, eikä yksikään este tuottanut silloin ongelmia. Ainoastaan eräs räikeän pinkki okseri joka olisi tällä kertaa viitosesteenä oli saanut Napessa aikaan pientä epäröimistä, mutta siitä selvittiin silloin kunnialla ja oletin homman toimivan tälläkin kertaa. Sen piti olla helppo keikka.

Tervehdin tuomaria kohteliaasti, sain lähtömerkin ja pyysin Napen laukkaan. Teimme tyylikkään kaarroksen ennen ensimmäiselle esteelle suuntaamista ja ylitimme sen puhtaasti kisatakin liepeet liehuen. Nappe tuntui edelleen erinomaiselta ja veti esteille mukavasti. Matkalla kohti kakkosestettä ori astui yhden askeleen hieman vinoon innostuessaan, muuten lähestymisemme oli täydellinen ja taas liehuttiin yli kuin papukaijat kohti taivasta. Kolmoselle sama juttu ja katsojia varten väännetty botox-tyyppinen hymyni alkoi sulaa todelliseksi. Hitto, tämähän taitaa onnistua!

Turha kai sanoakaan, että neloselle tultiin taas niin täydellisesti, että Jeesuksen lemmikkipulun paikka taivaassa Jessen itsensä olalta taisi juuri aueta meille linnun pyörtyessä ihastuksesta. Viitonen olikin sitten se pinkki hirvitys. Tulimme kohti maireasti virnuillen, Nappekin oli sitä mieltä että tuttu juttu ja jatkoi samaa tahtia nähdessään mihin oltiin menossa. Olin suorastaan niin luottavainen, että kehtasin hieman vilkuilla katsomoa ja sen penkkejä täyttävää ihmismassaa. Ei kai olisi pitänyt, sillä juuri esteen päällä tyylikkäästi pyllistäessäni spottasin tutun hahmon yleisön seasta. Haavisto? En tiennytkään, että hän oli hevosmiehiä! Kai Napen kaltaisten uljaiden ORRHIEN seuraaminen hänellekin maistuu, hehheh...

Heti tämän muikean vitsin mielessäni lauottuani havahduin katsomaan miestä uudelleen. Mitä hittoa sillä oli päässä? Oliko tuo pinteli? Herpaannuin kokonaan ja käännyin esteeltä laskeuduttuamme vielä katsomaan taakseni - mikä oli varsin huono idea, sillä Nappehan jatkoi iloisesti matkaansa ja puoliksi taaksepäin kääntyneenä ei välttämättä ole kaikkein helpoin juttu pysyä satulassa kun hevonen laukkaa täydessä vireessään hieman vastakkaiseen suuntaan kaartaen. Ja niinhan siinä sitten kävi, että Napen mennessä oikealle minä jäin vasemmalle. Kierähdin ilmassa selälleni, tulin raajat joka suuntaan sojottaen alas ja siihen muistikuvani sitten jäävätkin.

Sen piti olla helppo keikka ja sellainenhan se olikin - valitettavasti vain vähän liiankin kanssa. Joskus automaattihevoset ovat kaikkein vaarallisimpia. Varsinkin kun vihreillä miehillä on pintelit päässä.

Tuomarin kommentti: "Tälle tarinalle nauroin vedet silmissä! Loistavaa tekstiä! Etenkin lopetus oli loistava."

29.02.2012 Heijastus 150 cm - 3/5
Aihe: Hukkaat hevosesi hoitajan väen paljouteen, hevosesi on valjastamatta ja vuorosi on seuraavaksi.
Nonni. Nähtiinhän se nyt, ei siitä ipanasta ollu mihinkään. Mokomakin katos horisonttiin vartti sitten ja kehtaa vielä kuttua itseään kisahoitajaksi. Lähti juomaan vettä my ass, ei vaan kestänyt tänä jännitystä! Mä kun vielä yritin helpottaa sen paineita antamalla rutosti tekemistä ettei tarvis jäädä paikoilleen panikoimaan. Mutta sinne meni ja kohta pitäis olla Napen kanssa menossa. Konilla ei oo yllään rihman kiertämää ja mun pitäis sit selvitä tästä yksin. Miten ihmeessä se luulee mun pärjäävän? En mä ilman syytä oo hoitajia mukaani palkannu!

Mut enihuu, pitäis kai alkaa setvimään tätä tapausta. Harjattu se on. Sit pitäis kai laittaa suojia jalkoihin. Hitto, miten päin nää menee? En mä oo mitään hevosta varustanut sitten vuoden nolla ja kaks! Munkilla heittäsin nää isommat eteen ja pienet taakse, mut kummin päin nää nyt on? Apua en perhana soikoon rupee pyytämään, luulevat vielä etten mä osaa hoitaa hevosiani. En kyllä osaakaan, mut ei niiden tarvi sitä tietää. Mut kai nää nyt on oikein. Ja sit penkki selkään. Tän mä osaan, joo, se menee ittestään paikoilleen. Mutta suittet. Hittoko näissä on varmaan miljoona piuhaa ja vielä tälleen paketissa! Kuolaimet suuhun, juu, ja tää lenkki niskan taakse... Ja nää meni kai ton poskihihnan alta. Mut miten hitossa nää sitten menee kun niiden piti olla tossa eessä. Ja tää leukahihnakin on nyt jotenkin hassusti ja apua munhan pitää mennä! Soljet kiinni vaan ei kun tuo menikin tuolta ja sitten menoks. Loikataan coolisti satulaan ja sit tapahtuu jotain ja mä oon peevelj' soekoon kautta savolaisten sukujuurteni täysin tuntemattomasta syystä perseelläni maassa ja Nappe menee tuolla satula kyljessä. Joku tulee kysymään et onko kaikki ok ja jotkut muut piirittää Napen kiinni. Joo, kiitos avusta. Joo, senkun laitatte suittet oikein päin. Ja jaa että satulavyö kiristämättä. Hyi helkutti kun hävettää.

Mut autetaan satulaan, joku komee heppu ojentaa raipan ja hymyilee. Hymyilen takaisin, yritän kiinnittää viimeiset itsekunnioituksen rippeet pyykkipojilla naamaan ja selitän jotain täysin älyvapaata jonka pitäis korjata asia. Heppu kattoo mua vähän hassusti ja kiroan mielessäni, pitikö sen löytää mut just tällasesta tilanteesta. Riennän kohti verkka-aluetta ja ehdin ottaa vaan pari hyppyä, sit pitää jo mennä. Nappe ei yhtään tykännyt tosta sähläyksestä eikä se oo kunnolla lämmennykkään. Me pudotetaan heti radan ensimmäinen este, sekoan ja tuon hevosen toiselle huonosti mut se pelastaa tilanteen täpärästi. Ihana kopukka. Kolmonen tulee taas alas ja neloselle kielto. Yritän uudestaan mut Nappepa on sitä mieltä et tää ei nyt suju ja iskee kintereet maata viistäen jarrut pohjaan. Ja meikä lentää suoraan päin puomeja. Tuuri kävi ja kunnossa oon, mut piru soikoon kun säikähin. Ja kukas muukaan ottaa Napen kiinni kuin se kadonnut hoitaja. Se tuo hevosen mulle silmiin katsomatta ja mä nappaan orin sanomatta sanaakaan.

Ylpeyteni niellen käyn vetämässä pientä loppuverkkaa ja pyydän mun kuskiani purkamaan Napen. Äijä lastaa sen kanssa ja sitten lähdettiin kohti kotia. Kuski huomaa kyllä, että hoitaja puuttuu matkasta, mut ei sano sanaakaan. Puhelin soi varmaan viissataa kertaa, en vastaa, ja lopulta se lopettaa. Me pidetään vähän pidempi tauko yhdellä huoltsikalla ja arvatkaas mitä. Tää mun hoitaja marssii sisään sen komeen hepun kanssa, on saanu siltä kai kyydin kotiin, jomman tai kumman. Ne molemmat kattoo mua tosi ilkeesti ja mä kaivaudun kahvikuppiini. Kuski ei suostu lähtemään ennen ku on syöny mut sit ku on niin me häivytään ja liukkaasti. Mä poistan hoitajan numeron mun puhelimesta ja toivon, et en nää sitä enää ikuna.

Tuomari ei kommentoinut tarinoita, joten omia ajatuksia: "Ei kirjoitusvirheitä ja olen itse sitä mieltä, että puhekieli toimii tarinassa hyvin. Yleisesti ottaen kuitenkin naiivi ja sekava sepustus."

Päiväkirja

21.12.2012
Tänään saimme käsiimme ERJ-laatuarvostelun tulokset. Tyytyväisyyteni tulokseen on vähän siinä ja siinä - ori nappasi kyllä tavoitellun ykköspalkinnon, mutta jälkeläisten toimimattomien sivujen takia pisteet jäivät hieman mataliksi. Jos kaikki osoitteet olisivat olleet kunnossa, olisimme saaneet koko tilaisuuden toisiksi parhaat pisteet. Hiukanhan tuo ottaa päähän mutta eihän sille enää mitään voi, moka on tehty ja siinä se. Kisapisteemme olivat muuten 56/50, siinä taisi olla pelastava tekijämme.

Tosiaan - tänäänhän syntyi myös Napen miespuolinen perillinen, arvon ratsuponiori nimeltään Feldman JDB! Nappe itse lopetti syyskuussa avoimien kilpailuiden kiertelemisen - cupeissa jatkamme edelleen ja aloitamme uran uudestaan porrastetuissa kunhan tulevat - eli tämä pienokainen ottaa sitten ensi vuonna isänsä paikan kilparatojen kuninkaana.

27.07.2012
Nappe sai tänään uudet kuvat. Käytin hurjat kaksi päivää sopivien etsimiseen ja kun lopultakin tärppäsi ja sain vielä muutaman tunnin sisällä myöntävän vastauksen käyttölupakyselyyni saatoin sanoa, että aika loistavaa. Etsin kuvia ERJ-laatuarvostelun pisteytystä ajatellen mikä oli yllättävän vaikeaa - melko harvalla hevosella oli sekä rakenne-, laukka- että ratsastettu hyppykuva. Näiden lisäksi kuvien hevosen tuli vielä olla oikean värinen, sillä Nappehan oli jo rekisteröity punaruunikoksi. Laadun kanssa en nyt kovin kamalasti nirsoillut ja kuvat ovat ehkä turhan pieniä, mutta kelpaavat omasta mielestäni oikein hyvin.

16.06.2012
Viime aikoina on ollut melko hiljaista Napperintamalla. Olemme pitäneet hieman löysempää jaksoa kilpailemisen osalta ja viime päivityksen jälkeen sijoituksiakin oli tullut vain 13. Rennompaa tahtia jatketaan mitä luultavimmin loppukesän ajan ja syksyllä olisi taas tarkoitus hieman petrata.

Napen jälkeläisillä onkin jo sijoituksia yhteensä yli sata. Itse asiassa ne sata tulevat yhdeltä hevoselta, orin ensimmäiseltä jälkeläiseltä nimeltään Rock Hard. Muut eivät ole vielä kummemmin kilpailleet, jollakin oli sijoituksia 20, jollakin 10 ja joillakin ei lainkaan. Mikäs kiire tässä nyt on.

Olen jonkin verran miettinyt Napen ilmoittamista johonkin laatuarvosteluun. ERJ-laatikseen olisimmekin periaatteessa jo valmiita, mutta katsellaan vielä hieman. Toisaalta ei tässä ole enää kovin paljoa tehtävää. Ainoat mahdolliset lisäykset ovat jälkeläisten laatuarvostelupalkinnot, cup-sijoitusten kanssa arpomisen jatkaminen (nyt 3p) ja kaiketi tekstien oikoluku. YLA:aakaan varten ei kai ole muuta lisättävää kuin päiväkirjamerkinnät ja tarinakilpailusijoitukset (nyt 3). Jotenkin en vain raaskisi mennä niin pitkään kuin oikeasti voisi parantaa. Kaipa me mennään sitten kun tunnetaan itsemme valmiiksi, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

13.04.2012
Tänään oli perjantai 13. ja meno sen mukaista... Nappe oli ihan kummallisella päällä, se riehui ja kenkkuili siihen sorttiin että ei ole ennen nähtykään! Tänään oli hyppypäivä, mutta ori tuntui verkkaillessa sen verran kammottavalta että kavalettiharjoitukset saivat riittää. Siitähän Nappe hermostui, mutta parempi niin kuin edes metristen loikkien heittäminen hevosella, joka ei silminnähden satu olemaan turvallisella päällä. Treeneistä jäi molemmille vähän huono mieli ja koetin paikkailla asiaa kävelemällä loppukäynnit maastossa. Ei paljoa auttanut, koko ajan sataa tihuutti ja Nappe säpsähteli kaikkien pikkujuttujen perään. Tallilta lähtiessäni ori tuntui olevan hieman katuvaisella päällä ja tunki rapsuteltavaksi - se pieni hetki pelasti kyllä koko päivän totaaliepäonnistumiselta!

01.04.2012
Aprillipäivä. Nappe ei ole ainakaan vielä minua jekuttanut enkä minä sitä, ja muutenkin päivä on mennyt varsin rauhaisissa tunnelmissa. Pienet trullit lepattelevat kaduilla innoissaan - itse en muistanut ostaa karkkia jaettavaksi ja rahaa en suostu antamaan, joten päätin paeta tallille. Liikuttelin Napen aamupäivästä, väänsimme hieman koulua taivutusväistöjen ja vaihtojen merkeissä. Kokeilin loppuun myös laukan kokoamista piruettimalliseksi asti, ja hienosti Nappe teki! Harjoittelimme melko pitkään, työtä tuli tehtyä ainakin tunti, ja kun herra vielä suoriutui tehtävistään niin hienosti, minun oli suorastaan pakko palkita se pienellä maastolenkillä. Sää oli aivan upea, sellaisia reissuja ei voita sitten mikään! Lenkin jälkeen Nappe pääsikin syömään ja iltapäiväksi ulos. Herra vaikutti tänään varsin tyytyväiseltä elämäänsä.

Napen hoidettuani päätin putsailla herran varusteen pitkästä aikaa oikein kunnolla. Hyvässä kunnossahan ne toki ovat, sen verran kalliit kamat kuitenkin, ja pehmeän, hyväkuntoisen nahan kiillottaminen sekä rasvaaminen tuntui suorastaan turhalta. Aikani kuluksi järjestelin vielä muutkin tavaramme tallilla - miksei sellainen siivousinto koskaan iske kotosalla! Tästä päivästä kuoriutuikin melko perusteellinen Nappepäivä. Kävin lähtiessäni vielä morjestamalla herraa tarhan portilla. Ori tuli iloisesti höristen luokse heti kun näki minun tulevan - se jos jokin pystyy kruunaamaan täydellisen päivän!

04.02.2012
103 sijoitusta, 17 voittoa. Kaksi cup-sijoitusta. Luvut olisivat tosin 105 ja 18, jos laskisimme tarinakilpailutkin mukaan. Joka tapauksessa aika hieno määrä. Onhan sitä toki hevosia, joilta löytyy tuloksia vieläkin enemmän - mutta mepä emme ole vielä lopettaneet!

29.02.2012
Karkauspäivän kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa kilpailemaan ERJ-cuppiin Napen kanssa! No, pitkästä ja pitkästä, meillähän on jäänyt tapahtuma väliin vain kerran, mutta kuitenkin. Reissu on varsin tuottoisa, sillä sen lisäksi, että pääsimme hienolle 18. sijalle kuudessa kympissä, otimme ja veimme toisen sijan viimeisessä luokassa! Kyseessä oli tarinaluokka, jonka tason sai itse päättää. Napen kanssa hyppäsimme korkeimman mahdollisen eli 150 senttiä. Seitsemästä osallistujasta kolme muutakin hyppäsivät samalla tasolla; ainoastaan yksi oli ilmaantunut shetlanninponillaan 50-senttisiä kavalettejaan pomppimaan. Tuomarin kommentin tarinastamme löydät alhaalta itse tekstin muasta.

Muutenkin Napen kanssa on mennyt hyvin, jalka on parantunut ja sijoituksia ropissut. Jälkeläisetkin ovat pikku hiljaa alkaneet menestyä: Ensimmäisen varsan sijoitusmäärä alkaa lähennellä jo kolmeakymmentä! Toisen sivuilla ei valitettavasti ole elonmerkkejä näkynyt, kolmannen osoite unohdettiin näemmä lähettää minulle - löysin varsan sattumalta äsken itse - ja neljännestä ei ole kuulunut vielä edes nimeä. Ajatuksena voisi olla, että kun viimeisen kohtalo selviää, voisin tarjota Nappea taas jalostukseen. Varsamäärä alkaa kuitenkin olla jo varsin mukava, joten ne jäänevät sitten melko lailla viimeisiksi. Mietiskelin tässä ehdottomaksi ylärajaksi kahdeksaa varsaa.

31.01.2012
Tänään kilpailtiin sitten ERJ-cupissa. Meillä Napen kanssa ei kuitenkaan ollut kilpailuun mitään asiaa, sillä ori oli loukannut jalkansa muutama päivä aikaisemmin ja reissu peruuntui. Tottahan toki se harmitti, mutta asialle ei voi nyt mitään.

Tavallisissa kilpailuissa tuloksia on sen sijaan kertynyt jo huimasti - startteja löytyy takaa yli 400, sijoituksiakin kohta 80. Periaatteessahan tavoitteemme on 100 sijoitusta, mutta pian lähenevää lopettamista ajatellessa iskee varsin haikea olo - miksi lopettaa ura nyt, kun Nappe on vielä huippukunnossa? Olisi lahjakkaan orin kykyjen hukkaan heittämistä luovuttaa suuret luokat muille. Toistaiseksi ajatuksissa onkin siis kilpauran jatkaminen tasan niin pitkään kuin huvittaa.

Meistä tullee virtuaalimaailman kilpaillein ratsukko: otetaan vaikkapa ajatusleikki, jonka mukaan jatkaisimme starttailua siihen asti, että Nappe täyttää 20. Se tapahtuu toukokuussa 2013. Tällä hetkellä olemme kilpailleet keskimäärin 112 starttia kuukaudessa (unohtamatta sitä tosiseikkaa, että helmikuun kausi on vielä kesken). Jos saisimme tuon määrän startteja kasaan joka kuukausi ajalla marraskuu 2011-toukokuu 2013, olisi tuloksena yhteensä 2128 starttia! Ajatus on niin mieletön, että pakkohan sitä on yrittää... Tai vaikka edes se tuhat starttia. Napen pojalla tulee olemaan kova homma syrjäyttää isänsä paikka estekuninkaana.

30.12.2011
Tänään oli taas ERJ-Cupin aika. Menestys ei ollut yhtä huumaavaa kuin viimeksi - tulimme viidessäkympissä 116. ja kyydessakympissä 56. Päivä oli kuitenkin jälleen kerran mahtava! Tunnelma oli katossa ja kilpailijoiden välinen yhteishenki huippuluokkaa.

Niin, ja nythän Napen maksimisijoitukset olisivat periaatteessa täynnä. Puh pah sanon minä sille, mehän jatketaan ainakin sataan asti! Itse asiassa mikä ettei ylikin, Napen kanssa kilpaileminen on mahtavaa. Alustavasti kuitenkin sinne sataseen. Pikku hiljaa voisin myös alkaa metsästellä oikein hienoa tammaehdokasta, jolle voisin tarjota Nappea niin, että saisin orivarsan itselleni. Odotan kuitenkin jotain oikein hienoa...

17.12.2011
Vielä pari päivää sitten oli pikkupakkasia ja lunta pyrytti. Nyt on ilma kuitenkin lauhtunut ja vastatulleet penkat alkaneet sulaa - en ala mitään! Keli on todella loskainen ja mieli maassa. Onneksi hevoset kuitenkin piristävät päivää huomattavasti, ja Nappe on tehnyt selväksi että hän on tässäkin hommassa paras.

Tullessani tänään tallille vastassani oli tällä kertaa äärimmäisen kurainen hevonen. Tokihan orilla loimi oli, mutta kaula, pää ja jalat... Huomenna taidan laittaa sille kokovartalokelmutuksen. Napen puhdistamiseen kului aikaa noin puoli tuntia, mutta siinä hommassa maailman murheet kyllä unohtuivat, ja kun lopputuloksena oli äärimmäisen kiiltävä hevonen, oli kasvoillani jo harvinaisen voitonriemuinen hymy! Riemullani ei ollut rajoja edes sen vertaa, että olisin hermostunut jalkojen uudelleenkurautumisesta käydessämme heittämässä pienen maastolenkin ennen varsinaista liikutusta. Kyllä se Nappe osaa.

06.12.2011
Hyvää itsenäisyyspäivää! Suomen 94-vuotispäivän kunniaksi kävimme Napen kanssa kilpailemassa The Last Legendissä 150- ja 160-senttiset. Osallistujia oli paljon - 60 molemmissa luokissa - mutta varsin hyvin meillä silti meni! Ensimmäisessä luokassamme tein itse pari oikein typerää virhettä ja tipuimme sijalle 36. 160 sentissä kuitenkin ryhdistäydyin, Nappekin tuntui harvinaisen hyvältä, ja arvatkaa mitä? Puhdas rata ja luokkavoitto!

Karautimme palkintojenjaossa menemään aika huimaa vauhtia jättäen seuraavat sijoittuneet pölypilveen hämmästelemään... Tai Nappe karautti, minä en todellakaan ajatellut mennä niin kovaa. Itse asiassa ori taisi säikähtää jotakin. Pysyin kuitenkin enemmän tai vähemmän hallitusti kyydissä, ja luulen, ettei kukaan huomannut mitään...

30.11.2011
Tänään vietimme upean päivän ERJ-cup-kilpailussa! Kilpailin muutamalla suomenhevosella tasolla 90 ja 100 cm sekä Napella tavanomaisissa 150 ja 160 cm luokissa. Kävipä siinä sitten sellainen juttu, että sijoitus napsahti melkein joka luokasta! Sijoituin yhden suomenhevosen kanssa 90 sentissä, kahdella sitten metrissä ja Napen kanssa oltiin kahdeksansia 160 sentissä. Ei se 150-luokkakaan huonosti mennyt - 14. sija! Olen tyytyväinen kaikkiin ratoihini ja hevosiini, mutta kyllä se sijoitus tämän tason kilpailuissa Napen kanssa sillä korkeudella oli kruununa kaiken päällä. Saa nähdä, jatkuuko menestys ensi kuussa!

20.11.2011
Sain tänään kirjoitettua loppuun Napen sukuselvityksen. Orin suvun tutkiminen oli varsin mielenkiintoista puuhaa, ja sieltä paljastui paljon varsin yllättäviä asioita - mainittakoon nyt vaikka emänisänemä Pure, jonka tuhkimotarina on kuin suoraan klassisimmista heppakirjoista. Seuraavaksi saan kuitenkin perehtyä muistiinpanoihini Napen luonteesta, sillä on aika kirjoittaa esittely orista itsestään. Siinä sitä vasta työnsarkaa riittää - Nappe on nääs sen sortin persoona, jonka kuvaamiseen eivät sanat riitä!

Kilpailu-uramme on muuten varsin hyvässä vauhdissa. Olemme startanneet jo yhteensä 118 kertaa sijoittuen 26:sti ja voittaen neljästi. Enää siis 24 sijoitusta ERJ-laatuarvostelun maksimisijoituksiin. Sinne emme näin pian kuitenkaan ole menossa, sillä arvosteluun tarvitaan myös jälkeläisnäytöt. Ajattelin siis - kunhan luonne on saatu kirjoitettua - tarjota Nappea jalostukseen ensimmäisen kerran kahdelle tammalle. Saatan pyytää toista varsoista itselleni, mutta se riippuu toki siitä, onko kumpikaan tammoista haluamanlaisiani, sillä jätän Napesta itselleni varmaankin vain yhden varsan.

Valmennukset

10.02.2012 yksityisvalmennus (valm. bill)
"Nappe oli tänään juuri niin tahmea ja niin jäykkä kuin hevonen voi koskaan olla. Tarkoituksena oli harjoitella uusintaratojen tiukkoja käännöksiä ja hankalampia lähestymisiä, mutta koska ori ei verryttelyssä osoittanut taipumishalukkuutta, teimmekin alkuperäisen suunnitelman sijaan treeniä ympyrällä. Aloittelimme ihan perusasiasta: asetin puomeja ympyrälle ja kehotin teitä ylittämään ne kaikissa askellajeissa. Napen mielestä puomit olivat hirmuisen pelottavia ja niiden yli piti vähintäänkin poukkoilla. Kun sait orin lopulta toimimaan paremmin avuillasi, jatkoimme kahdeksikolla, mutta mukaan tulivat pystyt. Nappe alkoi saada kiinni juonesta ja osoitti ajoittain oikeita esteratsun taitoja. Muista pitää pohkeet ratsun kyljissä kiinni ja ohjasta tukeva ote, jotta et häiritse hevosta. Valmennuksen loppupuolella pääsimme jo kokeilemaan muutamia hankalampia lähestymisiä, joista Nappe selvisi kohtalaisesti. Suosittelisin teille kotiin koulutreeniä esteiden oheen, jotta orin saisi vieläkin pehmeämmäksi ja herkemmäksi. Maastossakin voi sopivalla hiekkapätkällä kokeilla tehdä pohkeenväistöjä! Teistä kuitenkin näki, että pelaatte hyvin yhteen, joten en yhtään ihmettele saavuttamaanne menestystä."

27.01.2012 Moondance (valm. misery.)
"Niina verrytteli itsenäisesti Napen, joka oli upea näky lennokkaiden askeltensa kanssa. Ratsukon päänmenoksi oli tänään luvassa se sama rata, mitä muutkin valmennettavat olivat sahanneet läpi. Rataan sisältyi ristikko, pystyeste, okseri ja kolmen pystyesteen sarja, jossa väleihin mahtui kolme normaalia laukka-askelta. Ensimmäisellä kerralla radan korkeus oli 70-80cm. Nappe tuntui pitävän sitä aivan naurettavana, sillä se hyppäsi mukavilla ilmavaroilla jokaisen esteen. Niina pysyi hyvin mukana, joten oletin että tämä kuuluu oripojan tyyliin. Korotin suosista esteet seuraavalla kerralla 120-130cm korkeiksi. Nyt Nappe jopa tuntui ottavan tehtävän tosissaan ja rata sujui hienosti. Niina tosin töpeksi sarjaesteellä askelten kanssa ja viimeinen este putosi. Kasasin sen takaisin ja nostin radan lopulta 150-160cm korkeaksi. Maasta käsin se näytti valtavan suurelta ja hieman pelotti ratsukon puolesta. Turhaan, sillä he hoitivat tehtävän oikein mallikkaasti - varmasti parhaiten päivän valmennettavista. Nappe hyppäsi kevyen näköisesti ja Niina osasi asiansa hyvin. Yhteistyötä oli oikein miellyttävä katsella!"

15.01.2012 Cheval Delamer (valm. Ziki / "Irene Keiser")
"Ori saapui koreasti steppaillen maneesiin, kun aloitimme valmennusta. Tämä hieman ihmetteli vierasta paikkaa, vaikka olikin selkeästi kokenut konkari vieraiden paikkojen ja maneesien suhteen. Menestys näkyi jo kauas! Hieno ori kyllä onkin kyseessä, se on pakko myöntää. Aloitimme kuitenkin valmennuksen aivan muuten kuin ihastelemalla oria, vaan alkulämmittelyillä. Nappe olisi varmasti jäänyt paistattelemaan huomioon, mutta nyt tuli tehdä töitä. Alkulämmittelyiden aikana laitoin heti ratsukon huomioimaan apujen käytön, että turha jalan liike voidaan korvata aivan pienellä liikkeellä, jolla on kuitenkin aivan täysin sama reaktio hevoseen. Käsi oli erittäin hyvällä tuntumalla, johon Nappe pystyi hyvin luottamaan. Aloitimme lämmittelyiden jälkeen myös sen itse hyppäämisen, joka alkoikin reippain merkein. Ori hyppäsi pienimmätkin esteet suurilla hypyillä, joka kyllä laantui alkuinnostuksen loputtua. Jatkoimme työskentelyä hieman suuremmilla esteillä, ja laitoin ratsukon lähestymään estettä kaarteesta. Tämä nyt ei ollut ongelma eikä mikään orille, vaan tein saman tien radan, jossa hypättiin oikeasta suunnasta ja jatkettiin vasempaan uudelle esteelle. Laukan vaihto esteen päällä ei sekään ollut ongelma, vaikka pari kertaa ori joutuikin hyppäämään hieman epätasapainossa vastalaukan vuoksi. Kaarteet eivät olleet ongelmallisia laisinkaan, vaan ori sai hyvin suoristettua itsensä, vaikka tilaa ei juuri siihen ollutkaan. Upeaa työtä suoraan sanottuna molemmilta, ja vain kun jatkatte samaan malliin, orista tullaan kuulemaan!"

15.12.2011 Lyne Stud (valm. unni)
"Innolla jo odottelin millainen seuraava hevonen olisi. Maneesiin asteli upea, pitkäjalkainen ori, jota oli jo nyt ilo katsella! Ratsukko aloitti lämmittelyn, ja ratsastaja käsitteli oria todella tottuneesti. Meno oli todella hyvännäköistä, ja en malttanut lähes odottaa, että pääsisin näkemään ensimmäiset esteet. Ja pianhan senkin vuoro koitti, lämmittelyesteitä! Nappe suoriutui niistä leikiten, suuuurella ilmavaralla. Mutta mitäs ratsastaja siitä tuumasi, ei yhtikäs mitään. Ratsukko jatkoi näppärästi treeniään, ja vaikka orikin vähän kuumeni, sai Niinan sen pidettyä kuitenkin hyvin näppysissä. Lämmittelyn jälkeen kuvioihin saapui kokoamani esterata. Luvassa olisi paljon mutkia, kaarteita ja tiukkoja teitä, varsin haastavaa siis. Aloitimme itse valmennuksen käymällä läpi vaikeimpia osia ja kohtia koko radasta, jotta lopulta koko radasta suoriuduttaisiin leikiten. Valitettavasti ori oli kerinnyt jo kuumua vielä hieman lisää, ja ehti vain näppärästi huonolle paikalle tiukalla tiellä varustettuun esteeseen. Seuraava kerta meni kuitenkin jo paremmin, vaikkei ratsastus ollutkaan aivan siistimmästä päästä. Treenailimme tätä harjoitusta jonkin aikaa, mutta sen lisäksi myös erilaisia harjoitteita ja välejä, joissa tuli lyhentää ja pidentää laukkoja käskyjeni mukaan. Kuten monelle kuumahkolle hevoselle, lyhentäminen oli haastavampaa, ja pidentäminen kuin lasten leikkia. Lopun rata meni kokonaisuudessaan varsin hyvin, mitä nyt pieniä huolimattomuusvirheitä sattui välillä. Hienoa!"

Ikääntyminen

Nappe ikääntyi 14-vuotiaaksi periaatteella 1 IRL kk = 1 URL a ja siitä lähtien reaalisti.

1 vuotta 07.10.2011
2 vuotta 07.11.2011
3 vuotta 07.12.2011
4 vuotta 07.01.2012
5 vuotta 07.02.2012
6 vuotta 07.03.2012
7 vuotta 07.04.2012
8 vuotta 07.05.2012
9 vuotta 07.06.2012
10 vuotta 07.07.2012
11 vuotta 07.08.2012
12 vuotta 07.09.2012
13 vuotta 07.10.2012
14 vuotta 07.11.2012
15 vuotta 07.11.2013
16 vuotta 07.11.2014
17 vuotta 07.11.2015
18 vuotta 07.11.2016
19 vuotta 07.11.2017
20 vuotta 07.11.2018


VIRTUAALIHEVONEN