Aino-Kanerva

virallinen nimi Aino-Kanerva rotu, sukupuoli suomenpienhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus rautias, 142 cm syntymäaika 16.06.2011, 61 vuotta
rekisterinumero VH11-018-1237 painotus, koulutustaso kenttäratsastus, helppo luokka
kasvattaja Uuno U. omistaja Niina (VRL-08709)

Aino täytti 4 vuotta 16.10.2011 ja 6 vuotta 16.12.2011

  • VIR MVA Ch hyväksytty 2/2012
  • KERJ II 16.03.2012 (30 + 16 + 17 + 10 = 73p.)
  • KTK III 05.01.2012 (17 + 15 + 18 + 17 = 67p.)
    - Hyvät tyypit, pyöreä runko, hyvä-asetoiset jalat
    - Hyvä tammaleima, ok tyyppi. Etupainoinen ja massava kokonaisuus, matalalle kiinnittynyt kaula. Hyvä rungon syvyys, ok takaosa ja alhaalle kiinnittynyt häntä. Etujalat hyväasentoiset, vtj hieman kiverä ja hajavarpainen.
28.11.2011 Taikakuun Kartano, MVA-sert, pt. Anniina K. (BIS5)
29.11.2011 Fiktio, MVA-sert, pt. Anniina K. (BIS3)
20.01.2012 Mabel 'n the tommyknockers, irtoSERT, pt. Kati K.
22.01.2012 Taikakuun Kartano, irtoSERT, pt. Siiri K.

I-palkinto rotunäyttelyssä 05.01.2012 (tuom. Ansku)

Aino - järkkymätön

Aino on jäätävän rauhallinen ja tyyni viimeiseen asti. Joskus homma menee niinkin pitkälle, että neito nukahtaa kesken ratsastuksen - näin kuvaannollisesti, tietenkin. Tämä suomenhevosen järkkymättömyys periytynee tamman isän emältä, joka oli kuuluisa tavastaan pysähdellä keskelle kenttää milloin halusi. Tai keskelle pihamaata, kun sitä oltiin taluttamassa jonnekin. Tai nukahtamisesta traileriin, josta sitä sai herätellä aimo tovin kun piti lähteä ulos. Tämä kummallinen tapa kuuluu itse asiassa myös Ainon repertuaariin, joten varaammekin kisamatkoille reilusti aikaa.

Tallissa Aino tutkailee hoitajan tavaroita kiinnostuneena. Jos tamman jättää irti, saattaa tamma pureskella kokeeksi muutamat harjat ja viskellä ne syömäkelvottomana menemään. Välillä pureskelun kohteeksi joutuu myös riimunnaru, raipanpää tai jopa kypärä. Viimeisen tapauksen jälkeen olen jättänyt kalliimmat varusteeni aina hieman kauemmas Ainon karsinasta sitä hoitaessani. Taluttaessa Ainoa saa repiä perässään kuin erästä naapurin koiraa, jota nuorena lenkitin. Se jurnasi paikoilleen täsmälleen samalla tavalla, joskus koira ei suostunut astumaan edes askeltakaan. Silloin tällöin jouduin kantamaan sen viheliäisen rakin kotiin. Ainon kanssa minulla on raippa. Ainoa, mikä tuntuu saavan Ainon liikkeelle, on eläinlääkäri. Aina kun se näkee tuon kammottavan ihmisenkuvatuksen lähenevän, alkaa jumalaton pauke ja ryske, joka loppuu vasta lääkärin käveltyä sen karsinan ohi katsomaan toista hevosta. Aino onkin ollut aina varsin terve tapaus.

Ratsastaessa Aino ei toimi, jos sitä ei heti ensi alkuun herättele kunnolla. Huonosti verryytelty tamma laahustaa menemään kuin jauhosäkki. Tai pikemminkin kassillinen kiviä. Ellei suorastaan kuin alasin. Ainon kanssa en edes lähde karsinasta ilman raippaa. Reippaan alkuverkan jälkeen tamma saattaa hyvällä tuurilla kuitenkin hieman vetristyä, ja työnteko voi alkaa! Aino on parhaimmillaan erittäin mukava ratsastettava. Se osaa olla herkkä ja kuuliainen, ja sillä on mukavat, tasaiset askellajit. Ei siitä liikkeidensä puolesta ole kunnon kouluratsuksi, mutta siksi se onkin kenttäpainotteinen. Koulusuoritus on sentään vain kolmannes kokonaisuudesta.

Kun päästään maastoon, Aino innostuu. Se saattaa hurauttaa menemään tuhatta ja sataa, jolloin vielä pitkin ohjin matkusteleva ratsastaja joutuu keräämään piuhat käteensä vauhdilla. Maastoesteet ovat tamman suosikkeja, niitä se hyppää kaviot korvissa autuas ilme nätillä naamallaan. Erityisen ihastunut se on vesiesteisiin: Jostain syystä tämä hieno tamma rakastaa sitä roiskahdusta, jonka saa aikaan. Voisin jopa vannoa, että se läjäyttää itsensä näille esteille tarpeettoman lujaa vain saadakseen aikaan kunnon molskahduksen.

Kilpailuissa Aino herää hieman. Uusi paikka, uudet maisemat, tuoksut ja äänet - täällähän voisi jopa innostua! Tamma viipottaa menemään kuin raviradalla ja unohtaa kokonaan, että ratsastajakin on mukana. Tämän muistettuaan Aino yrittää nopeasti palata taajuudelle laiska, mutta jos toimii tarpeeksi nopeasti, ei peli ole vielä menetetty! Useimmiten neito toimii kisoissa suorastaan paremmin kuin kotona, ja olemmekin menestyneet kenttäkisoissa huomattavasti niiden olemme-niin-fiinejä-täysikokoisten (sanoo Aino) hevostenkin seassa.

Sukutaulu

     Unto
rt sph, 145 cm
EVM
     Usko
vprt sph, 143 cm
EVM
     Uljas
vrt sph, 141 cm
EVM
     Ulla
rn sph, 146 cm
EVM
     Umppari
vprn sph, 143 cm
EVM
     Ukko
m sph, 140 cm
EVM
     Usutus
rt sph, 142 cm
EVM
     Amppari
vrt sph, 138 cm
EVM
     Arvo
rt sph, 139 cm
EVM
     Aimomies
prt sph, 140 cm
EVM
     Aitojuttu
vprt sph, 141 cm
EVM
     Alamäki
rt sph, 142 cm
EVM
     Arvaa
m sph, 143 cm
EVM
     Astamariini
vrt sph, 144 cm
EVM

Kenttälinjaan Ainon sukua alkoi kääntää isän puolelta jo kolmas polvi, mutta se hyppäsi yhden sukupolven yli jättäen isä-Untolle mitä parhaimmat lahjat kenttäratsastuksen pariin. Pienkokoinen rautias kilpaili aikamoisella menestyksellä helpoissa luokissa, ja taskusta löytyy muun muassa suomenpienhevosten kenttämestaruuksia sekä Suomen kenttäponimaajoukkueen edustuspaikkoja puhumattakaan SM- ja PM-tason menestyksestä. Ori on ollut suosittu myös jalotuspiireissä, tällä hetkellä sillä on 10 jälkeläistä, joista kuusi on jo kvaalannut itsensä kansalliselle tasolle kenttäratsastuksen parissa!

Isänisä Usko rauhallisuudestaan, loistavasta tasapainostaan ja perisuomalaisesta varmuudestaan huolimatta jätti kenttäratsastuksen kokeilematta ja keskittyi rataesteisiin. Ponnua löytyy kuin pieneltä ponilta - 143-senttinen ori kilpaili pääosin metriä, mutta myös muutama hyväksytty 0/0-startti kympin luokista löytyy! Ykköspalkinnolle P-suunnalla kantakirjattu ori on suosittu jalostuksessa, minkä huomaa sen 29 jälkeläisestä.

Nimensä mukaisesti erittäin uljas vaaleanrautias Uljas, Ainon isänisänisä, oli ulkomuodoltaan aivan uskomattoman komea. Vaaleanrautiaalla oli pitkä ja paksu liinaharja, jota kehtasi näyttää paitsi este- niin myös kouluradoilla. Ori niitti menestystä 4- ja 5-vuotislaatuarvosteluissa ja sen 8-vuotiskaudella oli tarkoitus startata kenttäratsastuksessa 100- ja heA-ratojen ohella. Kuitenkin Uljaan ollessa 7-vuotias, se kuoli ikävässä tallipalossa, jättäen jälkeensä vain kaksi jälkeläistä.

Harmillinen epäonni koetti ilmeisesti Uskon vanhempien kohdalla - Uljas kuoli tallipalossa ja sen emä, Ulla, loukkasi jalkansa jo 6-vuotiaana. Tamma ehdittiin kuitenkin kantakirjata P-suunnalle toisella palkinnolla ja se voitti omat 4-vuotislaatuarvostelunsa ollen lupaavin estehevonen. Ennen loukkaantumista Ullan omistaja sai kilpailtua ruunikolla kvaalit pienhevosten kenttämestaruuksiin, joista tamma sai pronssia!

Isänemän puolelta löytyykin sitten täysin kenttäpainotteista porukkaa. Umppari-tamma kuvastaa perinteistä suomalaista - ujo, hiljainen ja vaatimaton. Kenttäpainotteinen tamma kilpaili vakaasti sijoittuen CCI/CIC1-tasolla. Rauhallisuutta uhkuva Umppari on tätä kirjoittaessa 28-vuotias ja viettää siitostammana eläkepäiviään. Kaikki 9 jälkeläistä ovat kukin omalla tapaansa hienoja, ja tästä kieliikin jälkeläisluokka AB tamman meriiteissä.

Umpparin luonne on varmasti peritty sen isältä, Ukko-orilta. Siinä on ori, joka ei puhu eikä pussaa. Hieman jöröksikin luonnehdittu pienori oli aikoinaan kova sana kenttäsuomenpienhevosharrastajien huulilla - se voitti yhteensä 36 tutustumisluokan startistaan 29, jääden neljä kertaa hopealla ja kerran pronssille - yhden kerran ori jäi sijoittumatta estekokeen huonon pohjan vuoksi, jolloin ratsukko kaatui kaarroksessa. Musta Ukko kantakirjattiin R-sunnalle, ja se saikin III-palkinnon itselleen.

Ukko valittiin Usutus-tammalle oriksi ihan varmasti sen takia, että Usutus itse oli erittäin temperamenttinen ja arvaamaton hevonen. Sen kanssa sai ihan tosissaan tehdä töitä ja hapannaama olikin kotitallinsa kuningatar, pitäen jöötä niin tallissa kuin laitsallakin. Usutus kilpaili helpoissa luokissa ja pari kertaa yhden tähden luokissakin, ja useimmiten se tavattiin edustamassa SM-kisoissa yhtenä pienimmistä hevosista.

Emä Amppari, uskomattoman ketterä ja vilkas tamma on suomenpienhevonen vailla vertaansa: se on kenttäpainotteisen uransa aikana useasti ollut sijoilla suomenhevosten SM-kenttäkilpailuissa sekä palkittu vuoden pienhevosena. Amppari kilpailee yhä menestyksekkäästi helppoja luokkia, eikä menolle näy stoppia!

Ainon emänisä Arvo on perinteinen ori - oman arvonsa tunteva, hieman hienostelevakin herrasmies. Tällä hetkellä jo vanhempi rautias on kisaeläkkeellä, mutta se ei harrastusta estä! Nuoruusvuosinaan Arvolla startattiin paitsi esteitä ja koulua, niin myös kenttää. Se sijoittuikin hienosti lähes jokaisessa startissaan, eikä kasvattaja ole vieläkään katsonut aiheelliseksi myydä tätä hevosta. Nyt Arvo toimii jalostusorin puuhissa, ja tämänhetkiset 10 jälkeläistä ovat kyllä osoittautuneet isän kaltaisiksi kenttäpeleiksi.

Arvo on yhdistelmä koulu- ja estepainotteisista vanhemmista, joista isä edustaa koulupuoleta. Aimomies, punarautias pienhevonen, kilpaili kansallista helppo A -tasolla, ja kilpailee yhä suurkilpailuissa. Rauhallinen ja pomminvarma ori on myös kantakirjattu R-suunnalle toisella palkinnolla sekä se on saanut jälkeläisluokka B -palkinnon.

Aitojuttu on Aimomiehen vastakohta - temperamenttinen ja tamma isolla t:llä. Estepainotteinen tamma ei ikinä ollut niin sanotusti kunnon kilpahevonen, vaan se toimi tuntihevosena laadukkaalla, valmennustyyliin tunteja pitävällä ratsastuskoululla. Kuitenkin se onnistui kvaalata itsensä vakioratsastajansa kanssa aluetasolle asti, ja ratsukko voittikin neljänä peräkkäisenä vuonna ratsastuskouluoppilaiden väliset estemestaruudet.

Emänemä, Alamäki, onkin melkoinen monitoimihevonen. Sen omistaa kolmihenkinen perhe, jossa kaikki harrastavat hevosia - isä kilpaili Alamäellä kentässä, äiti koulussa ja tytär esteillä. Se toimii hyvin joka lajissa, mistä kielii lukuisat hyvät tulokset helppo A -luokista, 100-radoilta ja helpoista kenttäluokista. Perhe on myös kantakirjannut Alamäen III-palkinnolla R-suunnalle. Nykyään tamma toimii siitostammana ja harrasteratsuna saman perheen luona.

Alamäen isä, Arvaa, oli koulupainotteinen ori. Se ei ollut perinteistä virtaviivaista ja sporttista pienhevosrakennetta, vaan ennemminkin pyöreä ja jyhkeä rakenteeltaan. Luonteeltaankin se oli erittäin malttamaton ja hieman häseltäjäkin. Siitä huolimatta Arvaa kilpaili helppo A -tasolla, ja ehtipä se startata pari kertaa vaativa B -luokassakin ennen kuljetusonnettomuutta, jolloin hevonen piti lopettaa heti. Ori jätti kuitenkin jälkeensä yksitoista hienoa jälkeläistä!

Emänemänemä oli myös koulupainotteinen. Astamariini kilpaili helppo A -ratoja mukavalla menestyksellä, mutta pääosin se toimi siitostammana upean sukunsa vuoksi. Vaaleanrautias tamma ehtikin saada peräti 14 jälkeläistä, kunnes se menehtyi 22-vuotiaana synnytyskomplikaatioihin ja haudattiin kuolleena syntyneen varsansa kanssa.

© Kärmeniemi

Jälkeläiset

o. Milkan Kanervo s. 05.09.2011 i. Kullervo SV II
o. Milkan Kaspar s. 06.12.2011 i. Kullervo KTK II, SV III
t. Milkan Riekka s. 26.08.2012 i. Mänty Lähti KTK III, SV III

Kilpailukalenteri

01. 28.07.2011 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 4/22
02. 27.07.2011 Cheval Delamer KERJ helppo luokka 1/32
03. 01.08.2011 Kiejo KERJ helppo luokka 5/28
04. 02.08.2011 Kärmeniemi KERJ helppo luokka 2/25
05. 20.07.2011 Rajamäki KERJ helppo luokka 3/28
06. 19.08.2011 Kärmeniemi KERJ helppo luokka 4/16
07. 20.08.2011 Kärmeniemi KERJ helppo luokka 4/16
08. 28.08.2011 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 1/16
09. 29.08.2011 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 2/16
10. 31.08.2011 Katvusto KERJ helppo luokka 6/40
11. 12.09.2011 Bairdon KERJ helppo luokka 4/18
12. 07.09.2011 Cheval Delamer KERJ helppo luokka 1/20
13. 11.09.2011 Cheval Delamer KERJ helppo luokka 4/20
14. 15.09.2011 Suncourt KERJ helppo luokka 4/18
15. 12.09.2011 Katvusto KERJ helppo luokka 3/19
16. 16.09.2011 Praya KERJ helppo luokka 3/40
17. 30.09.2011 Västerby KERJ helppo luokka 4/36
18. 12.09.2011 Cecam Shetlands KERJ helppo luokka 2/19
19. 15.09.2011 Cecam Shetlands KERJ helppo luokka 1/19
20. 13.10.2011 Kärmeniemi KERJ helppo luokka 5/40
21. 17.10.2011 Arctic KERJ helppo luokka 2/16
22. 17.11.2011 Koston Suomenhevoset KERJ helppo luokka 6/40
23. 26.11.2011 Taikakuu KERJ helppo luokka 5/40
24. 23.11.2011 Lime KERJ helppo luokka 3/30
25. 25.11.2011 Lime KERJ helppo luokka 4/30
26. 26.12.2011 Passau KERJ helppo luokka 3/50
27. 28.12.2011 Lime KERJ helppo luokka 2/30
28. 06.01.2012 Vitry KERJ helppo luokka 4/50
29. 14.01.2012 Bailador KERJ helppo luokka 4/30
30. 15.01.2012 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 5/45
31. 17.01.2012 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 6/45
32. 19.01.2012 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 1/45
33. 20.01.2012 Mabel 'n the tommyknockers KERJ helppo luokka 2/45
34. 29.01.2012 Taikakuun Kartano KERJ helppo luokka 6/40
35. 30.01.2012 Ride Club Gringsted KERJ helppo luokka 3/30
36. 11.02.2012 Katvusto KERJ helppo luokka 1/40
37. 07.03.2012 KK Marlene KERJ helppo luokka 1/30
38. 08.03.2012 Bellamy KERJ helppo luokka 3/42
39. 19.03.2012 Taikakuu KERJ helppo luokka 4/40
40. 06.04.2012 Lumivuo KERJ helppo luokka 6/40
41. 09.04.2012 Lumivuo KERJ helppo luokka 1/40
42. 05.05.2012 Malkamäki KERJ helppo luokka 6/40
43. 06.05.2012 Malkamäki KERJ helppo luokka 6/40
44. 07.05.2012 Malkamäki KERJ helppo luokka 3/40
45. 18.04.2012 Taikakuun Kartano KERJ helppo luokka 3/40
46. 20.04.2012 Taikakuun Kartano KERJ helppo luokka 6/40
47. 22.04.2012 Taikakuun Kartano KERJ helppo luokka 6/40
48. 06.05.2012 Västerby KERJ helppo luokka 6/50
49. 07.05.2012 Västerby KERJ helppo luokka 3/50
50. 08.05.2012 Västerby KERJ helppo luokka 4/50
51. 12.05.2012 Hannover KERJ helppo luokka 1/46
52. 09.05.2012 Kosto KERJ helppo luokka 7/50
53. 19.05.2012 Hiprakka KERJ helppo luokka 5/40
54. 29.05.2012 Herecia KERJ helppo luokka 4/50
55. 10.06.2012 Satulinna KERJ helppo luokka 3/40

Päiväkirja

02.03.2012
"Hetki sitten lähti sähköposti KERJ-laatuarvostelulle. Aino on nyt ilmoitettu maaliskuun 2012 tilaisuuteen! Tilaa pitäisi olla reilusti, joten emmeköhän me mukaan päässeet. Aino ja Kullervo ovatkin ensimmäiset hevoseni ikinä, jotka saavat tämän kunnian. Arvostelukriteerit eivät ainakaan jätä tilaa löysäilyille, joten voisin olla tyytyväinen jo kakkospalkintoonkin. Kolmosta en välttämättä haluaisi hevosillani nähdä, mutta jos se on tullakseen niin sitten on."

28.10.2011
"Sää oli tänään hieman sateinen, joten hevoset olivat ulkona hieman tavallista vähemmän aikaa. Osa suhtautui pieneen eroon tyynesti, osa jopa helpottuneesti, mutta muutama oli silti sitä mieltä, että sisälle en muuten ole vielä tulossa. Etenkin nuorten orien keskuudessa tämä suhtautuminen oli varsin yleistä. Tammat käyttäytyivät tahdikkaammin. Aino oli yksi niistä, jotka eivät asialle korviaan oikein lotkauttaneet. Se antoi ottaa itsensä kiinni helposti ja asteli talliin tyytyväisenä ruokaansa odottamaan."

20.10.2011
"Kengittäjä kävi tänään iskemässä raudat jalkaan muutamalle hevoselle. Kaikki käyttäytyivät huomattavan nätisti, yhtään vaaratilannetta ei sattunut ja kengittäjäkin kehui hyvätapaisia hevosia. Uusien kenkien kanssa kelpasikin sitten tepastella! Annoin hevosten olla tänään hieman pidempään ulkona, ja ne purkivat tarmoaan hauskan näköisesti. Illemmalla sisään tuli lauma uupuneita ja nälkäisiä eläimiä. Aino olikin innostunut riehumaan oikein kunnolla."

05.09.2011
"Tänään syntyi historian ensimmäinen Milkalainen kenttäpienhevonen. Upean orivarsan isä on Kullervo ja emä Aino-Kaisa. Molempien kilpailu-ura on vielä reilusti kesken, mutta hyvä sitä jälkeläisnäyttöä on alkaa ajoissa kaivelemaan! Varsa syntyi tilauksesta Taikakuun Kartanoon, mille se muuttaa heti vieroituksen jälkeen kasvamaan. Kilpakenttiä lähdetään kuulemma valloittamaan joskus tammikuussa ensi vuonna. Varsasta tuli tosiaankin ori, ja se sai nimekseen Milkan Kanervo."

Valmennukset

18.02.2012 kestävyysharjoitus kotona
"Säät ovat alkaneet lauhtua, joten pääsimme taas Ainon kanssa tekemään laukkaharjoituksia. Pakkasten vuoksi en ole voinut hiottaa hevosia kunnolla, ja nyt niillä riittääkin sitten virtaa purettavaksi tehotreeniin... Jopa Aino oli harvinaisen virkeän oloinen viedessäni sen ulos, se katseli ympärilleen kiinnostuneena ja selkeästi odotti kunnon töihin pääsyä. Kun tamma huomasi matkamme johtavan maastoon päin, se suorastaan innostui ja alkoi tepastella harvinaisen tahdikkaasti. Nostaessani ensimmäisen laukan Aino räjähti ja ryntäsi matkaan täysin holtittomasti - ei lainkaan neitokaisen tapaista! Otimmekin siis ensimmäisen pätkän reippaammassa tahdissa. Jonkin aikaa kovaa laukattuaan tamma alkoi hieman väsähtää, ja pyytäessäni sitä keskittymään liikkumiseensa se alkoi liikkua tahdikkaammin ja paremmin. Lenkin loppua kohden laukka muuttui koko ajan paremmaksi. Kotiin tultuamme Aino oli selvästi väsynyt - pitkä pakkasjakso todellakin teki tehtävänsä - mutta tuntui myös erittäin tyytyväiseltä itseensä pärskiessään. Tyytyväinen olin toki minäkin - varsin hienostihan neito jaksoi!"



© Malsamo 2008-2013 ellei toisin mainita
tämä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasun ideasta kiitos Daivive