Shaghas Boyar Boomerang

Nahkajätkät Mera ja Dota asuvat suomalaisen ystäväni ja ex-kollegani Marjan luona Suomessa. Marja ja tämän 16-vuotias tytär Salmi treenailevat ja kisaavat poikien kanssa satunnaisesti mukiinmenevällä menestyksellä agilityä ja tokoa, sekä toisinaan innostuvat palveluskoiralajejakin paukuttamaan koiriensa kanssa.

Mera on vähän höntti. Ja aika itsenäinen, hieman arkakin jopa. Uusiin ihmisiin tutustumisessa Meralla menee kaaauan. Ensin katsellaan kaukaa, sitten kierrellään ja kaarrellaan ja sitten uskaltaudutaan hivuttautumaan vähän lähemmäs ja viimein jopa tökkäämään kuonolla tuota vierasta ihmistä pienen huomion osoituksen toivossa. Ja siitä hetkestä eteenpäin Mera sitten tykkäileekin tästä ihmisestä.. Ainakin yleensä tykkää. Toisiin uroksiin Mera suhtautuu todella varautuneesti, ja yleensä yrittääkin machoilla hieman, ei kovin vakuuttavasti kylläkään. Itseään huomattavasti isommat urokset Mera tosin jättää rauhaan ihan suosiolla. Oman perheen muut urokset Mera on jo hyväksynyt joten niiden kanssa ei tule selkkauksia, ei ainakaan Meran aloitteesta. Narttuihin Mera suhtautuukin jo innokkaammin ja leikkisämmin. Tökkii kuonolla, heiluttaa häntää ja sählää muutenkin ympärillä, ajaen tyttöparat hermoromahduksen partaalle.. Mutta Mera ei opi, ei kerrasta eikä kahdesta, tuskin kolmannestakaan. Läksytyksestä siis, nartun suunnalta.

Treenikentällä Mera on aivan täpinöissään vinkulelustaan. Jeps, Mera rakastaa vinkuleluja. Kaikkea mistä lähtee ääntä. Mera tekee mitä tahansa vingutuksen eteen, joten, no.. Motivointi onkin sitten helppoa. Joskus tosin menee jätkänpätkällä kierrokset yli, jolloin ei treenaamisestakaan tule mitään. Silloin täytyy turvautua rapisevaan namipussiin ja kokeilla hetken päästä uudestaan vinkulelulla. Agility on Meran juttu, toko menee siinä sivussa. Aika lailla kaikesta Mera tykkää, mutta agility.. Putken nähdessään Mera menee jo sekaisin ja alkaa hurja huuto että "MILLON ON MUN VUORO!?".. Eli kentän reunalla oman vuoron odottaminen Meran kanssa ei tule kysymykseenkään jos haluaa pitää edes hieman matalampaa profiilia.

Kisoissa sitten.. No agility menee kutakuinkin prikulleen niin kuin treenikentällä, eli harrastettaessa Mera ei ota paineita ihmisistä - niin kauan kuin ne pysyvät tarpeeksi kaukana. Näyttelyissä Mera menee yleensä hieman veteläksi kun tuomari tulee kopeloimaan, ja siitä on pariin otteeseen huomautettu mutta siihenpä se on sitten jäänyt. Tokossa kanssa luoksepäästävyys on suunnilleen aina yhtä tuskaa ja jännitystä. Ja koska itse jännitän niin Merakin jännittää ja koska Mera sitten menee veteläksi niin jännitän lisää jolloin Merakin jännittää lisää.. Noidankehä on sulkeutunut. Mutta näin siis vain tokossa ja näyttelyissä, ja vain sen pienen hetken. Mutta sen pienen hetken tähden pyydän useaakin useammin jotakuta muuta, Meralle tuttua henkilöä esittämään jätkän kehässä. Edellytyksenä on vain että minä poistun jätkän näköpiiristä tai alkaa hurja itku..